Bethlehemistä koti punk-sukupolven kasvatille

Hkt-laitoksen alumneja esittelevän juttusarjan ”Missä hän on nyt?” käynnistää professori Heikki Lempa Pennsylvanian Moravian Collegen historian laitokselta.

Kun poliittinen kuohunta veteli yliopistomaailmassa viime henkäyksiään 80-luvun taitteessa, aloitti Heikki Lempa yliopistouraansa perustutkinto-opiskelijana Turun yliopiston silloisella historian laitoksella. Humanistinen historian laitos oli maalaispojalle mielenkiintoinen opiskelupaikka, jossa toimi lukuisia nuoria, kiinnostavia tutkijoita, joista Lempa mainitsee nimeltä Kari Immosen, Auvo Kostiaisen ja Keijo Virtasen.

Myös ainejärjestö Kritiikissä toimiminen nostaa Lempan mieleen lämpimiä muistoja. Tuolloin ainejärjestön ja laitoksen suhteet eivät olleet suinkaan lämpimät, mikä Lempan mukaan oli vain sopivaa hänen punk-sukupolvensa mielenvireelle. ”Elimme jonkinlaisessa historiallisen uhman ja rakkauden välimaastossa,” hän muistelee.

Vuonna 1993 Lempa väitteli yleisestä historiasta otsikolla Bildung der Triebe. Der deutsche Philanthropismus (1768–1788). Tuolloin hänen tutkimusintressinsä kohdistuivat etenkin Saksan kasvatushistoriaan. Väittelemisen jälkeen Lempan kiinnostus on kuitenkin yhä enenevässä määrin siirtynyt ruumiillisuuden, tunteiden ja maskuliinisuuden kysymyksiin. Jälkeenpäin ajatellen Lempa kokee olleensa kiinnostunut – ei niinkään kasvatuksesta sinänsä – vaan pikemminkin siitä, ”miten kasvatus ja erilaiset kasvatusinstituutiot vaikuttivat modernin yksilön kehittymiseen 1700-luvun yhteiskunnallisessa murroksessa”.

Myös Lempan keskeisin teos Beyond the Gymnasium: Educating the Middle-Class Bodies in Classical Germany (Lexington Books, 2007) pureutuu näihin teemoihin. Se on kattava tutkimus 1800-luvun alkupuolella tapahtuneesta muutoksesta saksalaisen keskiluokan tavassa havainnoida ja käyttää kehoa. Parhaillaan työn alla on puolestaan käsikirjoitus saksalaisten kunniakäytäntöjen historiasta aikakaudella 1700–1914.

Moravian Collegessa, Pennsylvanian Bethlehemissä, Lempa on työskennellyt jo toistakymmentä vuotta. Atlantin taakse hänet ajoi paitsi avioliitto myös edelleen ajankohtaiset humanististien työnsaantivaikeudet Euroopassa. Hänen nykyisellä laitoksellaan kansainvälisyys onkin huomattavaa, suurin osa laitoksen kuudesta professorista on ei-amerikkalaisia.

Yhteydet kotimaahan ovat vuosien saatossa säilyneet ja viime vuosina jopa tiivistyneet. Jokakesäiset Suomen- ja Turun-matkat pojan kanssa ja tiiviit yhteydet vanhoihin ystäviin ovat pitäneet tästä huolen fyysisestä välimatkasta huolimatta. Myös yhteisiä kirjoitushankkeita on vireillä.

Se, että yliopisto muistaa alumnejaan on Lempasta mukavaa ja lämmittää sydäntä. Missä hän on nyt? -juttusarjan idea saa häneltä erityiskiitosta. ”Taidanpa plagioida idean meidänkin laitoksellemme,” hän naurahtaa.

Kirjoittaja on musiikkitieteen, sukupuolentutkimuksen ja taidehistorian toimistosihteeri sekä mediatutkimuksen opiskelija.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Henkilökunta, Missä hän on nyt?. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *