Vartiossa maailmaa vastaan – tutkimus Jehovan todistaja -yhteisöstä eronneiden kokemuksista

Eroaminen evankelisluterilaisesta kirkosta on nykyisin helppoa eikä siihen useinkaan liity sen suurempaa dramatiikkaa. Suomessa toimii useita pienempiä uskonnollisia yhdyskuntia, joista irtautuminen ei välttämättä olekaan yhtä helppoa. Ero saattaa olla hyvinkin vaikea prosessi niin eroavalle itselleen kuin hänen läheisilleen.

Jehovan todistajat -yhteisölle, kuten muillekin samankaltaisille lahkoille ja uskonnollisille liikkeille on ominaista erityisen huolellinen ulkoisen ja sisäisen välinen erottelu, mikä tuo näistä yhteisöistä eroamiseen omat haasteensa. Tarkastelin väitöskirjassani Jehovan todistajat -yhteisöä yksilön sosiaalisena ympäristönä sekä yhteisöstä eroamista kokemuksena ja prosessina. Aineistoni koostui 20 eronneen tai erotetun haastattelusta, joista puolet oli miehiä ja puolet naisia. Aineiston pohjalta esiin nousi kolme keskeistä teema-aluetta: oppi/merkitysjärjestelmä, normatiivisuus ja ihmissuhteet, joiden kautta eronneet kuvasivat elämäänsä Jehovan todistajina sekä eroprosessiaan.

Kuuluessaan vielä yhteisöön jäsen usein pyrkii sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin, mikä ilmenee vilpittömyytenä suhteessa yhteisesti jaettuun merkitysjärjestelmään, kuuliaisuutena yhteisöä ja sen sääntöjä kohtaan sekä lojaaliutena omille vanhemmille ja muille yhteisön jäsenille. Eron harkintavaiheeseen liittyy usein aktiivista oppiin liittyvää epäilyä sekä normien kyseenalaistamista. Ero alkaa tuntua yhä todennäköisemmältä vaihtoehdolta. Samanaikaisesti eroa harkitseva kuitenkin punnitsee näköpiirissä olevan eron mahdollisia vaikutuksia ihmissuhteisiinsa ja pelko läheisten ihmisten menettämisestä nostaa päätään. Joissakin tapauksissa ero kuitenkin tuntuu ehkä pitkäänkin jatkuneen harkinnan, epäilyn ja kyseenalaistamisen jälkeen väistämättömältä ratkaisulta siihen sisältyvistä riskeistä huolimatta. Eron jälkeen haastateltavat kokivat suurta iloa saavuttamastaan niin ajattelun kuin tekojenkin vapaudesta, mutta joidenkin kohdalla sitä himmensi pahimpien pelkojen toteutuminen eli läheisten ihmisten, vanhempien, sisarusten ja ystävien menetys. Vaikka menetys koettiin suureksi, nähtiin ero kuitenkin siinä määrin vapauttavaksi ja positiiviseksi kokemukseksi, ettei se missään vaiheessa kaduttanut. Palaaminen yhteisöön ei kenenkään haastateltavan kohdalla tuntunut enää mahdolliselta. Aitous, totuus, vapaus, oikeus, tasa-arvo ja onni koettiin niin vahvoiksi ja keskeisiksi arvoiksi, että niiden vuoksi oltiin valmiita uhraamaan jopa läheiset suhteet omaisiin, tiiviin yhteisön tarjoama turvallisuuden tunne sekä lupaus ikuisesta elämästä paratiisissa.

Kirjoittaja on uskonnon ja psykologian opettaja ja tutkija.

Uskontotieteen alaan kuuluvan väitöskirjatutkimuksen Vartiossa maailmaa vastaan. Tutkimus Jehovan todistaja -yhteisöstä eronneiden kokemuksesta (Annales Universitatis Turkuensis C 318, 2011) löydät täältä.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opinnäytteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *