Maan ulkopuolisia utopioita tutkimassa

Ihmiset ovat jo vuosisatojen ajan kertoneet havainneensa outoja kohteita taivaalla, niin ilmalaivoja kuin tulipatsaitakin. Nykyisen ufoilmiön katsotaan alkaneen Yhdysvalloissa vuonna 1947 ja rantautuneen Suomeen samana vuonna. Laaja kiinnostus ufoihin heräsi Suomessa 1970-luvulla, toinen ufobuumi vaikutti 1990-luvulla, ja tänä vuonna ufot ovat palanneet vauhdilla.

Ufoilmiöön kuuluvat ufokokemukset (havainnot, kontaktit, sieppaukset), ufotutkimus sekä populaarikulttuuri, jossa ufoaiheita käsitellään – ja nämä kaikki vaikuttavat toisiinsa. Ufoilmiö edustaa kansanomaista ajattelua Maan ulkopuolisesta elämästä ja kuuluu täten oleellisesti folkloristiikan tutkimuspiiriin. Tarkastelen post doc -tutkimuksessani Maan ulkopuoliseen elämään liittyviä tulevaisuuskäsityksiä Suomessa, tarkemmin sanoen Maan ulkopuolisia utopioita ja sitä, miten tuo parempi aika ja paikka saavutetaan. Erityisesti käsittelen kahta ufokontaktien murrosaikaa: 2000-luvun vaihdetta sekä vuotta 2012. Ydinkysymykseni on, millaista on suomalaisten ufokontaktihenkilöiden utopia-ajattelu? Tutkimusaineistoni koostuu tekemistäni ufokontaktihenkilöiden haastatteluista ja muusta etnografisesta kenttätyöstä ilmiön parissa, uforaporteista (Suomen ufotutkijat ry.), kontaktihenkilöiden julkaisuista sekä internet-aineistosta (ks. esim. http://paranormaaliblogi.net/foorumi/).

Kontaktihenkilöt ajattelevat tulevaisuuden koittavan joko katastrofien (katastrofaalinen millenarismi) tai kehityksen (progressiivinen millenarismi) kautta. Katastrofit merkitsevät ympäristötuhoja, talousjärjestelmien väkivaltaista murtumista, sotia tai ufokontaktien liian äkillistä avautumista ihmiskunnalle. Avaruusolennot voivat auttaa ihmiskuntaa selviytymään viemällä osan meistä reservaattiin tai tallentamalla geenimme muuten. Progressiivisessa tulevaisuusajattelussa puolestaan esitetään, että ihmiskunta siirtyy rauhanomaisesti, avaruusolentojen avustuksella, kohti hyvää tulevaisuutta; uutta Atlantista, kulta-aikaa, uutta paratiisia. Muutos vaatii kuitenkin ihmisiltä avoimuutta kehittyä henkisesti.

Muutosten jälkeen seuraa uusi aika ja paikka, ja kysynkin työssäni, ketkä ovat oikeutettuja elämään utopiassa ja mitä muille tapahtuu. Ufokontaktihenkilöyhteisöissä minua kiinnostaa erityisesti se, keillä ajatellaan olevan auktoriteettia tulkita ja kertoa tulevaisuudesta, sen saavuttamisesta ja saavuttajista, ja miten tämä auktoriteetti rakentuu. Utopia-ajattelua tutkimalla löydän vihjeitä siitä, mitä kontaktihenkilöt kritisoivat nykyisessä maailmassamme ja mitä tunteita ja arvoja he kontaktikertomuksissaan rakentavat.

Kirjoittaja toimii ma. tutkijatohtorina folkloristiikan oppiaineessa.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *