Mitä ajattelin tänään kirjoittaessani gradua

Viimeistelen pro gradu -tutkielmaani ja haen kirjastosta tutkimuskirjallisuutta. Kävellessäni kampuksella vastaan tulee lukuisia uusien opiskelijoiden ryhmiä, joita tuutorit johdattavat uuteen maailmaan. On vaikea uskoa, että omasta fuksivuodestani on jo kuusi vuotta. Aika on soljunut niin nopeasti – kuusi vuotta sitten en ajatellut kuin parin viikon päässä siintävää Suomen historian peruskurssin tenttiä.

Tämän vuoden piltit näyttävät luultavasti aivan samoilta kuin minä ja ystävänikin. He ovat hieman hiljaisia tuutoreiden hymyillessä maireina ja esitellessä omaa valtakuntaansa. Ei mene pitkään, kunnes nuo uudetkin löytävät vakiopaikkansa päällysvaatteilleen, nurkkansa Macciavellistä tai Assarilta, oikeat hyllyt kurssikirjastosta sekä sen, missä kohtaa Tauno Nurmelassa on hyvä istua.

Valmistuminen näyttäytyy minulle niin haikeana kuin välttämättömänäkin. Ystäväni lähteävät hekin omille teilleen yksi kerrallaan, eikä kai olisi järkevää, että jäisin yksin kantamaan vuosikurssini lippua Myssyn ja silinterin ikkunapöytiin. Satojen opintopisteiden ja lukuisten luentolehtiöiden jälkeen saattaa huomata oppineensa yllättävän paljon, vaikka kaikki peruskursseilla opitut vuosiluvut eivät päällimmäisenä mielessä olekaan. Olen oppinut etsimään ja löytämään tietoa, soveltamaan sitä, kirjoittamaan sisäisesti eheitä lauseita, joissa saattaa esiintyä argumentointia ja perusteluakin. Olen oppinut itsestänikin uusia puolia. Aikuistunut.

Graduni ohjaaja lähetti tänään sähköpostia ja kertoi, milloin työn lopullinen versio on palautettava. Jäljellä on vielä uurastusta ja suuria, kutkuttavia valintoja. Minkä väriset kannet graduuni haluan? Opiskelu jättää minuun paljon jälkiä, enkä voi oikeastaan edes käsittää, kuinka paljon kuluneet vuodet ovat minuun vaikuttaneet. On siis mietittävä huolella, mitä minusta oikein jää yliopistolle. Kurkistaako oppiaineeni käytävän hyllystä ohikävelijää pirteän keltainen, virkeän sininen vai klassisen musta kirjanselkä?

Kirjoittaja viimeistelee parhaillaan pro gradu -tutkielmaansa yleiseen historiaan ja auringon paistaessa ikkunasta suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti.

Share on Facebook3Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opiskelijat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *