Uudet tilat ja tilanteet

Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen yhteisen metodiopetuksen kehittämisseminaari järjestettiin 20.9.2012 Manillan vanhassa viinatehtaassa.

Astuin läpinäkyvälle lattialle, jonka alle tehdastilan arki oli jätetty näkyviin. Tila oli sovelias menetelmäopetuksen ideoinnille. Kaiken tuli olla läpinäkyvää. Nyt halutaan, että opiskelijat oppivat, miten menetelmä sidotaan aineistoon ja teoriaan tutkimuksessa, miten työelämään valmistaudutaan ja miten opitaan hallitsemaan kokonaisuuksia, niin opinnäytteessä kuin projektien kulussa. Mutta miten nämä taidot välitetään opiskelijalle?

Kuva Tapio Onnela

Yksi vastaus on oppiaineiden yhteistyössä järjestettävät kurssit. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen professori Maunu Häyrysen mukaan pilottijakso voisi toteutua jo ensi vuonna. Tämä kysyy yhteistyö- ja koordinointikykyä, etäopetuksen kehittämistä ja oppiaineiden rajojen yli yltävää tilannetajua.

Laitoksen johtaja Pekka Hakamies seuloi tiedonhaku- ja tutkimustekniikoita läpi kuin Turun historiaa puolessa tunnissa ja poimi esimerkkejä poikkitieteellisistä teemoista. Tieteenalojen omia substansseja ei saisi hukata, hän muistutti.

Kauhuskenaarioista tutkimuspolulle

Jatko-opintojen koordinaattori Kirsi Tuohela näki Hakamiehen tavoin metodiopetuksen tärkeänä kaikissa opintojen vaiheissa. Monesti tutkimuksen hankalin vaihe on menetelmien läpikäynti eli tutkimuspolku ja sen aukikirjoittaminen. Mikä siis avuksi opiskelijalle? Uskontotieteen lehtori Matti Kamppinen ehdotti esityksessään kulttuurisia malleja humanistin yleistyökaluksi.

Ei enää puhuvien päiden kavalkadia

Iltapäivän aivoriihi-työryhmät toivat kurssiehdokkaansa kaikkien kuultaville. Kahdelle näistä yhteistä oli se, että ne olivat projekteja, joissa harjoiteltiin prosessinhallintaa. Kurssit toteutettaisiin monimuoto-opiskeluna: alun luentoja seuraa kontaktiopetus, loppukeskustelut ja esittelyt sekä opiskelijoille annettava palaute. ”Tutkimustaitojen praktikumissa” projekti rakentuu vuosittain vaihtuvan aineistotyypin ympärille, ”Etnografisen kenttäkurssin” opiskelijat tuottavat ohjauksessa monitieteellisten opiskelijaryhmien kenttä- ja prosessikokemukset tiedoksi.

Posthumanismikurssi sijoittuisi opiskelujen myöhempään vaiheeseen. Luentojen, pienryhmien ja seminaaripäivän perusformaatti olisi avoin keskustelu luennoitsijoiden ja opiskelijoiden välillä. Näin opiskelijat saatettaisiin vuoropuheluun eri näkemysten kanssa jo kurssin aikana.

Päivä oli pulkassa.

Kirjoittaja on uskontotieteen nuorempi tutkija ja tuntiopettaja.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tapahtumat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *