Uusi laitosjohtaja uusien haasteiden edessä

Uusi historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen johtaja Pekka Hakamies valaisee näkemyksiään laitoksen uusista haasteista sekä opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon kehittämisestä ja tavoitteista.

Professori Pekka Hakamiehen ura Turun yliopistossa folkloristiikan oppiaineen professorina ja Kalevala-instituutin johtajana alkoi vuonna 2006 – nimitys tuli sattumoisin sopivasti vielä Kalevalan päivänä. Seuraavan vuoden alussa Hakamies valittiin silloisen kulttuurien tutkimuksen laitoksen johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi opetuksen ohella kolme vuotta. Nykyisen laitosjohtajan viisivuotisen pestinsä hän aloitti 1.8.2012.

Voimavarojen kohdentamisesta

Laitos ja tietysti koko yliopisto ovat uusien haasteiden edessä. Resurssien riittävyys opetuksen ja tutkimuksen turvaamiseksi on koko yliopiston haasteena – humanisteilla tällainen rahoituksen niukkuus ei tosin ole mitään uutta. Opetuksen kehittäminen jatkuvan resurssien höyläämisen aikana tuo luonnollisesti lisähaasteita.

Pekka Hakamies kenttätutkimusmatkalla Vienan Karjalassa kesällä 2009. Kuva: Stein R. Mathisen.

Hakamiehen mukaan tärkeimpiä opetuksen kehittämisen kohteita ovat erityisesti yhteistyön lisääminen laitoksen oppiaineiden kesken, ja tähän pitäisi pyrkiä etenkin päällekkäistä opetusta karsimalla. ”Ei ole järkevää, että pidetään samanaikaisesti vierekkäissä huoneissa samansuuntaista opetusta”, Hakamies tiivistää. Opetuksen voimavaroja tulee hyödyntää ja kohdentaa nykyistä paremmin.

Yhteistyötä onkin jo tehty esim. kulttuurien tutkimuksen osin yhteisen kenttätyökurssin sekä metodologian kurssien järjestämisessä. On tärkeää, ettei tästä seuraa pelkkien massaluentojen sarja, vaan tarjolla tulee olla myös yksilöllisempää pienryhmäopetusta esimerkiksi erilaisiin teemoihin perustuvien kurssien muodossa.

Rakenteellisesta kehittämisestä

Rakenteellisen kehittämisen eteenpäin vieminen eri tasoillaan luo sekin uusia haasteita. Kiireellisten asioiden listalla ovat paitsi opetuksen tiivistäminen myös uusien, aiempaa laajempien hakukohteiden luominen, missä ongelmana on ennen kaikkea hakukohteiden laajuuden määrittely. Oppiainekeskeisistä ajattelu- ja toimintatavoista pitäisi luopua ja meidän tulisi siirtyä tekemään laajempaa yhteistyötä, oppiaineiden ja tieteenalojen omaa substanssia silti unohtamatta. Hakamiehen mukaan yhteistyöhankkeita suunniteltaessa on tärkeää kuulla kaikkien oppiaineiden mielipiteitä sekä tietenkin myös opiskelijoiden ääntä etenkin opetuksen kehittämistä koskevissa kysymyksissä. Opiskelulle on luotava sellaiset edellytykset, että ne mahdollistavat tavoiteaikaisen valmistumisen unohtamatta opiskelijoiden osaamisen laatua, asiantuntijuutta ja työelämätaitoja. Tässä kohdin niin opetuksen kuin myös tutkimuksen suhteen Hakamies korostaa kontakteja ”akateemisten tornien ulkopuoliseen elämään”.

Laitoksen vahvuuksista

Haasteista ja synkistä leikkureista huolimatta yhteistyö laitoksen oppiaineiden kesken voi tuoda myös paljon hyvää. Laitoksen oppiaineiden uusi fyysisesti läheinen sijainti voi tuoda hedelmällistä ajatustenvaihtoa ja helpottaa yhteistyön lisäämistä. Monialainen yhteistyö voidaan nähdä historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen valtiksi niin tutkimuksessa kuin opetuksessakin.

Kirjoittaja on folkloristiikan ja kansatieteen korkeakouluharjoittelija.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Henkilökunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *