Humanistinen tutkimus ihmisen asialla

Yksi planeettamme erityispiirteitä on merkitysten olemassaolo ja prosessoituminen. Alkuaineiden muodostamassa maailmassa majailee tarkoituksia, mielteitä, mentaalisia sisältöjä, menneisyyden menestystarinoita, tulevaisuuden lupauksia, ideologioita, esteettisiä arvoja, kaupankäyntiä ja sukupuolisidonnaisia alakulttuureja. Meille humanisteille on tarjolla kaikki tämä tutkittavaksi, tulkittavaksi ja edelleen muokattavaksi.

Työsarkaa riittää, sillä esimerkiksi historiaa syntyy koko ajan lisää, merkitykset runsastuvat ja monimutkaistuvat, ja yhä useampi yhteiskunnan osa-alue muuttuu vahvemmin merkitysten läpäisemäksi. Esimerkiksi talous, liikenne tai kaivosteollisuus, joiden on ajateltu olevan aika kaukana humanistien intresseistä, ovatkin osoittautuneet monitahoisten merkityksenantoprosessien konstituoimiksi olioiksi. Talous on luottamuksen, odotusten ja uskomusten varassa, liikenne on tyyliä, teatteria ja intohimoa, ja kaivosteollisuus on paljon muutakin kuin mineraalien louhintaa – kolonialismia, piensijoittajien varallisuutta, kansallistunnetta, riskiarvioiden romahtamista, suomalaisen insinöörin erinomaisuutta, häpeää ja anteeksiantoa.

Historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksen laitoksella tehtävän humanistisen tutkimuksen vahvuuksia ovat sen monialaisuus ja laatu. Meille ei mikään inhimillinen ole vierasta, kuten Hiiskuttua-lehden tuoreesta numerosta saamme lukea. Vaikka koko maailma on tutkimuskenttänä, tutkittaviksi siilautuvat yleensä tavalla tai toisella ajankohtaiset aiheet. Tiede kokonaisuudessaan on kovassa kurssissa, syystäkin. Jos haluaa muodostaa perusteltuja käsityksiä maailman menosta, tiede auttaa. Turussa esimerkiksi historiatieteet, arkeologia ja kansatiede ovat avanneet kaupunkia kaupunkilaisille, jokivarressa varsin konkreettisesti. Muut laitoksemme aineet tarjoavat ajattelun työkaluja informaatioyhteiskunnan, paavillisen oikeuskäytännön, Turunmaan saariston tai modernin henkisyyden ymmärtämiseen. Humanistinen tutkimus avaa tieteen kuluttajalle näkymän arjen rutiineihin ja poikkeusaikojen rituaaleihin, ihmisenä olemiseen nyt, ennen ja tulevaisuudessa. Humanistit voivat ylpeinä sanoa olevansa ihmisen asialla.

Kirjoittaja on dosentti, uskontotieteen lehtori ja Hiiskuttua-lehden päätoimittaja.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Pääkirjoitus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *