Miksi mediahistoriaa?

Tammikuussa 2013 julkistettiin Turun historiallisen yhdistyksen kustantama artikkelikokoelma Media historiassa. Kirjassa kahdeksan mediasta kiinnostunutta tutkijaa esittelee omaa lähestymistapaansa joukkoviestimien historian tutkimiseen. Kirja sai julkistamisen yhteydessä mediahuomiota, ja teoksen toimittajina saimme vastata kysymykseen, miksi mediamenneisyyden tutkiminen on tärkeää.

Jo sen ymmärtäminen, miten olemme päätyneet nykyiseen, on tärkeää. Miltei itsestään selvästi voi todeta, että sadassa vuodessa tiedotusvälineiden merkitys suomalaisten elämässä on kasvanut merkittävästi.

Tiedotusvälineiden keskeistä asemaa ihmisten elämässä kuvataan termillä medioituminen, mikä ei tarkoita pelkästään sitä, että luemme enemmän lehtiä tai kuuntelemme radiota. Se tarkoittaa myös, että saamme ymmärryksen ympäröivän maailman tapahtumista ja ilmiöistä mediavälitteisesti.

Kärjistäen sanottuna 100 vuotta sitten agraarisessa Suomessa suomalaiset saivat ympäröivää maailmaa koskevat käsitykset ennen muuta lähimmiltä ihmisiltä: perheeltä, sukulaisilta tai työyhteisöltä. Sadan vuoden aikana joukkoviestinten merkitys ihmisten maailmankuvan ja elämäntavan muokkaajana on jatkuvasti kasvanut: ensin painettu sana, sittemmin sähköinen media.

Viime vuosina historian ja median tutkijat ovat kiinnittäneet aikaisempaa enemmän huomiota siihen, mitä tiedotusvälineet kertovat menneisyyden suomalaisesta yhteiskunnasta. Niiden kautta voi ymmärtää julkaisuaikakautensa elämäntapaa, poliittista kulttuuria, ylipäänsä kulttuurivirtauksia ja arvostuksia. Jo kaksikymmentä vuotta vanhaa tv-ohjelmaa katsoessamme huomaamme katsovamme vieraaseen todellisuuteen. Esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlinnassa painotettiin paljon vähemmän toisen maailmansodan muistelua 20 tai 25 vuotta sitten, mikä liittyy laajemmin yhteiskunnallisiin arvoihin ja arvostuksiin. Juuri tällaisiin merkityksiin mediahistorioitsija tarttuu.

Sanoma- ja aikakauslehtien sekä televisio- ja radio-ohjelmien kautta tutkijat pyrkivät tulkitsemaan, miten ihmiset ympäröivän todellisuuden aikoinaan näkivät. Niistä käy havainnollisesti ilmi, miten erilainen paikka Suomi oli vaikkapa 1980-luvulla, joka kuitenkin monelle elossa olevalle suomalaiselle on lähihistoriaa. Medialähteet osoittavat, miten suhtauduttiin poliitikkoihin ja politiikkaan, ne kertovat, millainen käsitys suomalaisilla on ollut ulkomaista, ne muistuttavat, kuinka uusi ilmiö nykyisenkaltainen kulutuskulttuuri itse asiassa on.

Media historiassa. Toim. Paavo Oinonen ja Erkka Railo. Historia mirabilis 9. Turku: Turun historiallinen yhdistys.

Media historiassa -kirjan kirjoittajat: Louis Clerc, Maiju Kannisto, Paavo Oinonen, Mari Pajala, Ville Pitkänen, Erkka Railo, Laura Saarenmaa ja Raimo Salokangas. Teoksen esittely ja myyntitiedot löytyvät täältä.

Fil. tri Paavo Oinonen on kulttuurihistorian tutkija ja valtiot. tri Erkka Railo on poliittisen historian erikoistutkija.

Share on Facebook1Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *