Tutkija rantautuu luodolle

Lypyrttiläiset halusivat tallentaa historiaansa. Ilmoittauduin tekemään sitä ja hankkeesta virisi aihe samaan aikaan tekemälleni väitöskirjalle.

Keväällä 2011 ilmestyi Lypyrtti-Lypertö. Kylä väylien varrella, 250-sivuinen kirjoittamani kyläkirja. Väitöskirjani taas on sisäryhmäläisen tutkijan näkökulmasta koettu ja kirjoitettu tutkimus kylän suullisen historian tuottamista merkityksistä. Miten haastatteluissa tulkitaan kylää, paikkaa, ympäristöä ja sen menneisyyttä, nykyisyyttä ja muutoksia? Mitä kyläläiset kertovat nyt ja miksi?

Kuva: Jaana Kourin kokoelma

Tein haastattelumatkat usein soutamalla. Tutkimukseni rakentui veto vedolta autoetnografiseksi matkakertomukseksi saaristokylään paikallistumisesta. Se on niin kyläläisten kuin ei-inhimillisten toimijoiden, kuten veden tai nostalgisten muistojen, vuoropuhelua kylän merkityksistä.

Kuuntelemisen taito

Lypyrtin kylä on muinaisen Kalannin vesiväylän ja nykyisen Ströömin varrella. Se on vanha talonpoikaispurjehduksen aikainen laivanvarustuskylä, vielä 1960-luvulle asti virkeä luotsikylä ja nykyisellään kesämökkikylä. Kyläläiset ovat jo usean sukupolven kesämökkiläisiä tai kuuluvat satoja vuosia vanhoihin paikallisiin sukuihin.

Haastatteluissa herkistyin kuuntelemaan kyläläisille merkityksellisiä asioita: tapoja kulkea jäällä, reittikuvauksia vesiväylistä, joita ei enää maastossa näy, kylän nimen alkuperän pohdintaa tai kirkkaiden vesien ikävää. Vesi on ja on ollut kylässä kulkuväylä, elinkeinon – kalastus, luotsaus, merenkulku, kalankasvatus, matkailu – mahdollistaja ja haasteellinen ei-inhimillinen toimija. Kylän moniääniseen kertomusten kokoelmaan liittyi myös ympäristön merkityshistoria.

Aineiston tuottamien vihjeiden ohjaamana teen poikkitieteellistä tutkimuksellista kollaasia, jossa yhdistyvät eri tieteenaloilta ja erilaisista keskusteluista omaksutut ideat, käsitteet, lähestymistavat ja aihepiirit.

Aamu-uinnilta näppäimistölle

Autoetnografisella otteella tuon tutkija-kyläläisenä kokemukseni ja valintani mukaan tekstiin. Yhdistän juonen tavoin eri toimijoiden näkökulmia ja tiedonmuodostusta lähelle lukijaa. Se tuottaa luettavaksi sen, mikä on saaristokyläläisille ja uskontotieteilijälle merkityksellistä ja miksi.

Kirjoittaja on uskontotieteen tutkija, joka on saanut tekstityöpajasta perehtynyttä tukea tutkimuskirjoittamiseen ja kannustusta oman tutkijanäänensä kuulemiseen.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *