Vain yksi orjako lisää?

Kaikki tuntevat Valpuri Innamaan, mutta keitä olivat esimerkiksi Elisabet Ketara, Magdalena Träll, Margareta Kitt, Elin Plagman ja Elin Såger? Turun kahteen kertaankin kirjoitettu historia sisältää vain harvoja kuvauksia naisten toiminnasta 1600-luvulla. Kuitenkin he olivat aktiivisia kaupunkiyhteisön jäseniä ja heistä jäi runsaasti jälkiä esimerkiksi raastuvanoikeuden pöytäkirjoihin.

Porvarskat

Arkistolähteet tarjoavat sekä jännittäviä elämäntarinoita että visuaalisia nautintoja. Kansallisarkisto, Pergamentti-kokoelma, Asiakirjat, Turku 1536: 57.

Edellä mainitut viisi porvarisnaista ovat osa väitöskirjatutkimustani ”Turun valtaporvariston naiset henkilökohtaisten taloudellisten resurssiensa vartijoina 1620-luvulta 1710-luvulle”. Teen tutkimustani Suomen Akatemian rahoittamassa Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen yhteishankkeessa ”Sukupuoli ja kasvu perheyrityksissä: 1750-luvulta nykypäivään”.

Henkilökohtaiset strategiat

Porvarisnaisten käyttämät strategiat vaihtelivat heidän elämäntilanteensa ja mitä ilmeisimmin myös henkilökohtaisten ominaisuuksiensa mukaan.

Elisabet Ketara edustaa tutkimuksessa itsenäisiä porvaristyttäriä, jotka halusivat itse hallita omaisuuttaan ja tekemisiään. Elisabet käytti vuosikymmeniä kestäneessä taistelussaan taloudellisen riippumattomuutensa puolesta useita keinoja aina raadille valittamisesta lankonsa irtaimen omaisuuden polttamiseen takassaan. Kuolemaansa mennessä vuonna 1667 Elisabet ei ollut onnistunut täysin saavuttamaan tavoitteitaan. Magdalena Träll puolestaan valitti leskenä, että hänen kauppahuoneensa jakoa vaatinut vävy halusi hänestä vain yhden orjan (ru. trääl) itselleen lisää. Magdalena katsoi olevansa itse kykenevä hoitamaan talonsa ja tavaransa, vaikka hänen kauppahuoneensa lopulta jaettiinkin.

Margareta Kitt oli vanhan miehen nuoreksi ja iloiseksi ihmiseksi kuvattu vaimo. Hän oli saanut leikillisen aviolupauksen eräältä valtaporvarilta. Todeksi ymmärretty skoijaaminen vei kuitenkin Margaretan mestauspölkylle miehensä myrkyttämisestä elohopealla kyllästetyllä leivällä. Äiti Elin Plagman ja tytär Elin Såger puolestaan luotsasivat kauppahuoneitaan läpi vuosikymmenien. Elin Såger toimi niin tarmokkaasti, että jätti jälkeensä varakkaan pesän, vaikka kauppahuone oli jo aiemmin tuomittu konkurssikypsäksi. Täten hän varmisti perillisilleen taloudellisesti vakaan aseman.

Mies tutkii naista?

Kyllä vain, mutta ennen kaikkea valtaporvarisnaisia omana aikanaan ja oman ympäristönsä sekä verkostojensa osana. 1600-luvun Turku muodostui muutamasta tuhannesta asukkaasta ja ulkomaankauppaa harjoittanut valtaporvaristo vain muutamista kymmenistä perheistä, jotka olivat käytännössä kaikki sukua toisilleen avioliittojen kautta. 1600-luku tarjoaa tutkijalle myös muutoksen tuulia sukuvallan väistyessä ja ydinperheen merkityksen korostuessa.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Suomen historian oppiaineessa.

Share on Facebook21Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *