Elämää viiden työhuoneen välillä

HENK_Vuojala_Kuva1Tutkijan koti on työhuone. Se on paikka, johon hän on kiinnittynyt ja kiintynyt. Kuinka hän voisikaan paremmin kuvailla itseään muutoin kuin huoneidensa kautta! Tutkija on miljöönsä tuote, jolloin työhuone on hänen paras omakuvansa.

Olen ottanut juuri vastaan taidehistorian yliopistonopettajan tehtävän sijaisuuden Turun yliopistossa taidehistorian oppiaineessa. Olen aiemmin toiminut arkkitehtuurin historian lehtorina Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla, jossa työsuhteeni jatkuu tässä vaiheessa tuntiopettajan ominaisuudessa.

Johan Lybeckin piirtämästä puutalosta avautuu näkymä Oulun kauppatorille. Kuva: Petri Vuojala.

Johan Lybeckin piirtämästä puutalosta avautuu näkymä Oulun kauppatorille. Kuva: Petri Vuojala.

Työhuoneideni sarja on seuraava. Samanaikaisesti kun Turun vakanssi avautui minulle, sain Oulussa käyttööni uuden huoneen puutalosta arkkitehtiosaston pihan perältä. Arkkitehtuurin historian laitos muutti tänä kesänä kokonaisuudessaan perinteikkäästä konsuli Svendelinin kivitalosta eli vanhasta päärakennuksesta uusrenessanssityyliseen piharakennukseen.

Huone sisältää paitsi arkkitehtuurin opetuksen kannalta keskeisen aineiston ja kirjallisuuden, myös Oulun 1700- ja 1800-lukujen rakennushistorian materiaalin, jonka olen koonnut kasaan arkistolähteistä usean vuoden työn tuloksena. Toiveeni on työstää mappeihin luokitellusta lähdemateriaalista, piirroksista ja digitaalisista kuvatallennuksista vaiheittain erilaisia artikkeleita. Ensi vaiheessa tutkimus on käsitellyt Oulun rakentumista Ruotsin vallan lopulla, josta olenkin julkaissut tekstejä. Viimeisin niistä käsitteli Axel von Löwenin Ouluun 1730-luvulla suunnittelemaa järeää bastionilinnoitusta.

Uumajan puisto, Oulu. Kuva: Petri Vuojala.

Uumajan puisto, Oulu. Kuva: Petri Vuojala.

Keskeinen osa työstäni keskittyy kuitenkin kotiini Oulun Karjasillalla, Raatteentiellä. Siellä olen laatinut paitsi aikoinani taidehistorioitsija Aby Warburgin tutkimusmetodia käsittelevän väitöskirjani (Pathosformel, Jyväskylä 1997) myös uusia päivitettyjä Warburg-aiheisia artikkeleita. Kaapissani on nimittäin muistiinpanojani Warburgin originaaleista käsikirjoituksista.

Karjasillan vehreä puistomainen maisema on hyvin inspiroiva tutkimuksen kannalta. Se on sitä aina marraskuulle asti, jolloin musta kaamos vesisateineen laskeutuu Oulun ylle. Alavireisyydeltä ei tässä miljöössä voi välttyä. Valoa ja työenergiaa olen hakenut Budapestista, josta hankin työhuoneen kymmenisen vuotta sitten. Olen erittäin tyytyväinen tähän heräteostokseen. Huone sijaitsee Margit-körutin varrella olevassa funkis-talossa (tai Bauhaus-talossa kuten sen tyyliä Unkarissa kutsutaan). Ikkunasta avautuu näkymä fransiskaani-konventin puutarhaan. Olen siirtänyt kepeämmät filosofiset harrastukseni juuri sinne, ilmauksella tarkoitan tietysti filosofis-teoreettisen kirjallisuuden helppoa kuljetettavuutta lentolaukussa. Olen keskittynyt Unkarissa restauroinnin ja rakennussuojelun arvoteorioihin, tarkemmin arvoparadokseihin rakennushistoriallisen arvottamisen kompastuskivinä.

Joulukuun valoa luostarin puutarhasta. Kuva: Petri Vuojala.

Joulukuun valoa luostarin puutarhasta. Kuva: Petri Vuojala.

Margit-körutin huone on avannut kanavia Unkariin. Olen ollut organisoimassa kansainvälisiä kaupunkitutkimuksen yhteistyöprojekteja, joissa mukana on useimmiten ollut unkarilainen osapuoli (Budapestin Teknillinen yliopisto, BME). Asunto on ollut myös hyvä tukikohta Erasmus-opetusvaihtoon liittyville pohjoismaisen arkkitehtuurin historian luennoille Budapestin Szt. Istvánin yliopistossa.

Eikä Unkarista ole pitkä matka tapaamisiin Firenzen yliopistoon. Neuvottelupalaverit siellä ovat olleet tuiki tarpeellisia, koska olen saanut olla mukana Firenzen arkkitehtuurin osaston vetämässä, parasta aikaa meneillään olevassa EU-rahoitteisessa Karjalan kylien tutkimushankkeessa (Wooden Architecture in Karelia), jonka tavoitteena on kartoittaa uusia ja vanhoja menetelmiä yhdistämällä (mm. laserkeilaus, akvarellit) Aunuksen Karjalan rakennusperintöä.

Karjalan kylillä Petroskoin yliopiston minibussilla, projektisuunnittelua. Kuva: Petri Vuojala.

Karjalan kylillä Petroskoin yliopiston minibussilla, projektisuunnittelua. Kuva: Petri Vuojala.

Sirkkalan työympäristöä. Kuva: Petri Vuojala.

Sirkkalan työympäristöä. Kuva: Petri Vuojala.

Ikkunastani aukeaa nyt näkymä Sirkkalan pihalle. Olen valloittanut HKT:n laitoksella Katve-Kaisa Kontturin työhuoneen. Olen siis ottanut vastaan tutkimusvapaalle siirtyneen Katve-Kaisan tehtävät: proseminaarin, opinto-ohjauksen, kirjatentit. Luennoin taidehistorian oppiaineessa teollistuvan yhteiskunnan arkkitehtuurihistoriaa. Luentoaineistojen ja kirjallisuuden vaellusretki Oulun Rantakadulta kirjahyllyihin on jo alkanut. Havaintoni on, että Turussa taidehistorian opetus on muuttunut lähes paperittomaksi, Moodlen mukaiseksi. Olen vuokrannut Vasaramäen puutarhaidyllin keskeltä yksiön paikalliseksi työhuoneeksi. Asunnon kunnostaminen asuttavaksi on vielä niin kesken, ettei siitä voi julkaista omakuvaa.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Henkilökunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *