Kierosilmäinen pyöveli ja kuuro miekka

Pyöveli suoritti mestaukset torilla (1) raatihuoneen edessä, mutta hirttäminen tapahtui Kerttulin hautausmaan hirsipuuhun (2). Mätäjärven kortteli sijatisi nykyisen Vähä-Hämeenkadun tienoilla (3). Ryssänmäkeä (4) kutsutaan nykyään Yliopistonmäeksi. Kaupunkia ympäröivä vanha tulliaita (5) kulki nykyisen Sirkkalan kasarmin tienoilla. Numero 6 merkitsee paikkaa, jonne turkulaiset kivittivät mestauksessa epäonnistuneen pyövelin. Piirros: Veli Pekka Toropainen.

Pyöveli suoritti mestaukset torilla (1) raatihuoneen edessä, mutta hirttäminen tapahtui Kerttulin hautausmaan hirsipuuhun (2). Mätäjärven kortteli sijaitsi nykyisen Vähä-Hämeenkadun tienoilla (3). Ryssänmäkeä (4) kutsutaan nykyään Yliopistonmäeksi. Kaupunkia ympäröivä vanha tulliaita (5) kulki nykyisen Sirkkalan kasarmin tienoilla. Numero 6 merkitsee paikkaa, jonne turkulaiset kivittivät mestauksessa epäonnistuneen pyövelin. Piirros: Veli Pekka Toropainen.

Otsikon sanaparit kertovat kulttuurihistorian alaan kuuluvan tekeillä olevan sivuainetutkielmani keskeisistä kysymyksistä. ”Pyöveli, mestarismies ja skarprättäri. Turun pyövelit vuosina 1643−1722” käsittelee kaupunkilaisten suhtautumista näihin miehiin, mutta keskittyy myös pyöveleiden käsitykseen omasta asemastaan. Nämä kaksi näkökulmaa eivät aina kohdanneet ja seurauksena oli konflikteja.

Turun pyövelit eivät olleet suurrikollisia, vaan lähinnä varkauksiin syyllistyneitä miehiä. Pyöveli edusti lain alinta porrasta, sillä hän vannoi virkavalansa kaupungin raadille. Raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa mainitaan siksi vain harvoin halventava nimitys pyöveli virallisissa yhteyksissä. Mestarismies ja skarprättäri – terävällä oikaisija – olivat virallisia nimityksiä ja korostivat pyövelin asemaa virkakoneistossa.

Pyövelille kuului virkaetuina vuosipalkka, palkkiot rangaistusten toimeenpanoista, asunto Kerttulinmäellä hirsipuun vieressä, punainen vaatekerta sekä oikeus kantaa miekkaa. Mestarismiehen talo ja hirsipuu hautausmaineen sijaitsivat lähellä nykyistä Uudenmaan- ja Sirkkalankadun kulmaa ja ne ovat nykyisin osittain Uudenmaankadun alla. Toisaalta pyövelin tuli ottaa polttomerkki kasvoihinsa tai hänen korvansa leikattiin, jotta kaikki vastaantulijat tunnistivat hänet heti. Vuonna 1691 listattiin pyövelin tehtäviin mestaaminen, hirttäminen, teilaaminen, roviolla polttaminen ja kaakinpuussa ruoskiminen.

Turun raastuvanoikeus tuomitsi 17.12.1624 Grels Valkiapään kuolemaan varkaudesta, jonka hän oli suorittanut Brita Bokbinderskan aitassa. Kaupunginkirjuri piirsi tuomion marginaaliin piilukirveen. TKA TRO BIa 1, 57. Kuva: Veli Pekka Toropainen

Turun raastuvanoikeus tuomitsi 17.12.1624 Grels Valkiapään kuolemaan varkaudesta, jonka hän oli suorittanut Brita Bokbinderskan aitassa. Kaupunginkirjuri piirsi tuomion marginaaliin piilukirveen. TKA TRO BIa 1, 57. Kuva: Veli Pekka Toropainen

Pyövelin tärkeimpään työkaluun miekkaan liittyy monia kahnauksia raadin kanssa. Henrik Knutinpoika osoitti liiallista ammattiylpeyttä kantaessaan vuonna 1674 virkansa merkkiä kultakoristeisessa kannattimessa raadin kielloista huolimatta. Hänen seuraajansa Erik Lijten puolestaan pisti miekkansa hiekkaan ja puri sitä ennen mestausta. Hän ilmoitti kuulleensa esivanhemmiltaan, ettei mestattava pystynyt siten kuurouttamaan miekkaa, vaan se osui kohteeseensa.

Mestarismiehen tuli elää hiljaisesti ja Jumalaa pelkääväisesti sekä kunnioittaa raatia. Useat pyövelit kuitenkin rikkoivat valansa haukkumalla raatia, rähinöimällä humalassa markkinoilla tai harjoittamalla kiellettyä sukupuoliyhteyttä. Seurauksena oli kaupungista karkottaminen tai hirttotuomio. Pahennusta aiheuttava elämä sai porvariston halveksumaan näitä ammattimiehiä ja tämä näkyi myös puheissa. Pyöveli ja pyövelinruoka olivat tavallisia haukkumanimiä. Alexander Bruun haukkui vuonna 1634 kaupunginvoutia kierosilmäiseksi pyöveliksi. Pyövelin viralliset nimitykset eivät siis toteutuneet päivittäisessä kielenkäytössä.

Pyövelin ammatista vain harvat miehet jäivät eläkkeelle. Vain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ura päättyi rötösten vuoksi hirsipuuhun tai karkotukseen kaupungista.

Kirjoittaja on Suomen historian tohtorikoulutettava.

Share on Facebook4Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Kierosilmäinen pyöveli ja kuuro miekka

  1. Jouko Räty sanoo:

    Hei, mielenkiintoinen artikkeli, joka liittynee väistöskirjatyöhönne? Kovin montaa henkilöä ei pyövelien ammattikunta tai historialliset rangaistuspaikat aikaisemmin ole kiinnostaneet. Itse olen kirjoittanut Suur-Ulvilan Hirsipuumäestä Satakunnan museon vuosikirjassa Sarka 2. Kuulen mielelläni lisää tutkimusprojektistanne, jos mahdollista!
    Lykkyä!
    Jouko Räty, Pori

  2. Veli Pekka Toropainen sanoo:

    Hei!

    Kyllä tämä siten liittyy, että tein aiheesta sivuainegradun kulttuurihistoriaan, jossa tarkastelin pyöveleiden minäkuvaa. Saanen siitä arvolauseenkin pian. Keväämmällä teksti löytyy yliopiston sähköisistä graduista ja syksyllä Ennen ja nyt verkkolehdestä.

    Pohjanmaan pyöveleitä tutkii nyt Mikko Moilanen ja hänellä on artikkeli aiheesta Arkistolaitoksen blogissa.

    Mielenkiintoisiahan nämä miehet ja paikat ovat missä päin maata sitten ovatkin…

    keväisiä päiviä toivotellen

    Veli Pekka Toropainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *