Siirtymiä

Kuva: Pentti Pekkanen.

Kuva: Pentti Pekkanen.

Sukupuolentutkimuksen oppiaineessa tapahtui kesän lopulla yliopistoille tyypillinen ketjureaktio. Kun professori Marianne Liljeström siirtyi tutkimusvapaalle ja Taru Leppänen määräaikaiseksi professoriksi, tarvittiin sijainen yliopisto-opettajan tehtäviin. Hain sijaisuutta ja tulin valituksi, joten edessä oli työhuoneen muutto Tampereelta Turkuun. Työkokemukseni olen hankkinut lähinnä Tampereen yliopistolla: olen toiminut yliopistonlehtorina ja yliassistenttina sosiaalipsykologian oppiaineessa ja opettanut tuntiopettajana naistutkimusta sekä ollut tutkijana sekä naistutkimuksen laitoksella/oppiaineessa sekä Liikkuva maailma -tutkimuksenkehittämisohjelmassa.

Muutos naistutkimuksesta sukupuolentutkimukseen on tapahtunut suurin piirtein samoihin aikoihin Suomen yliopistoissa – tosin edelleenkin tulen kutsuneeksi opettamaani ’naistutkimukseksi’. Nimenmuutoksesta huolimatta erityistä paragidman muutosta ei tapahtunut, mutta toki dynaaminen ja monitieteinen oppiaine muuttuu, eikä sammaloitumista tai jähmettymistä ole näköpiirissä.

Tein väitöskirjani murha-itsemurhien kulttuurisista luokituksista sanomalehtiuutisisa keskittyen erityisesti sukupuoliluokituksiin, ja tässäkin analyysissa oli mukana myös mieheen ja maskuliinisuuteen liittyvät kulttuuriset käsitykset ja niistä johtuvat väkivallan selitykset. Kuten sukupuolentutkimus yleensä, tutkimus oli monitieteinen ammentaen aineksia myös mediatutkimuksesta ja sosiaalipsykologiasta. Tällainen sukupuolentutkimukselle tyypillinen monitieteinen lähestymistapa sukupuolen problematisointiin on haastava, mutta palkitseva yhdistäessään tasoja, joita ei aina yhdistetä, kuten kielen, kulttuurin ja sosiaaliset ongelmat.

Sosiaalipsykologian opetuksessakin olen toki voinut tuoda esille sukupuoleen liittyviä teemoja. Esimerkiksi viime vuonna järjestimme kurssin ”Ryhmät ja ryhmien väliset suhteet”, jossa yksi keskeinen sosiaalinen ryhmittely oli sukupuoli, jako naisiin ja miehiin. Se toimi hyvin esimerkkinä ja tehtävien aiheena. Tosin sosiaalipsykologeista ja sen opiskelijoista löytyy niitä, jotka näkevät, että tutkimuksen kohteena on puhdas vuorovaikutus, mikä lähinnä tarkoittaa, että sukupuolta tai valtasuhteita ei tule mainita. Tällaisiin ajatuksiin sukupuolentutkimusta opettaessa tuskin tarvitsee ottaa kantaa.

Aikana, jolloin kansainvälistymisestä ja kansainvälisistä vierailuista puhutaan kehittämisen ja kehittymisen tärkeimpinä välineinä siirtymä Tampereelta Turkuun voi näyttää pieneltä askeleelta. Katsoisin kuitenkin, että tällaiset siirtymät ovat virkistäviä ja muutokset totutuista kaavoista kehittävät opettajuutta ja tutkijuutta. Opiskelijat tarvitsevat ohjausta ja tukea, mutta tarvitsevatko he valmiita kehikkoja, joihin opinnäytteet tulee tunkea vai pikemminkin kannustamista luovuuteen? Katsoisin, että monitieteisyys vaikuttaa siten, että kovin fiksattua muottia ei edes voi tarjota. Tämä toki haastaa myös opiskelijat, mutta näen, että tällaiset haasteet ovat osa oppimista. Eikä muottienkaan mukaan tekeminen ole aina helppoa: oma idea ei aina asetu samaan asentoon kuin muiden ideat.

Kirjoittaja on sukupuolentutkimuksen yliopisto-opettaja lukukaudella 2013–2014.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Henkilökunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *