Suomalaista kirjallisuutta Kölnissä

Näkymä Hohestraßelta. Kuva: Jasmine Westerlund.

Näkymä Hohestraßelta. Kuva: Jasmine Westerlund.

Sain tilaisuuden opettaa kesälukukauden Kölnin yliopistossa. Työsuhteeni käsitti kolme kurssia sikäläisille skandinavistiikan/fennistiikan laitoksen opiskelijoille, joista osalla on suomi pääaineena. Etupäässä käsittelin suomalaista lyriikkaa.

Kölnin-vierailuni oli viimeinen osa mittavaa, saksalaisten rahoittamaa DAAD/Star-projektia, joka mahdollisti Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden tutkijoiden opetus- ja tutkimusvierailuja. Hankkeen tavoitteena oli antaa kuranttia opetusta suomalaisesta kirjallisuudesta. Opetuskielenä toimi englanti.

Rautaisannos runoja

Kaikkiaan opetin kolme kurssia. Harjoituskurssini sisälsi suomalaisen nykylyriikan analyysia ja tulkintaa, seminaarissani keskityttiin suomalaisiin modernistirunoilijoihin ja luentosarjani käsitteli ruokaa ja syömistä suomalaisessa kirjallisuudessa. Harjoituskurssilaiset ja seminaarilaiset keskustelivat aktiivisesti. Nykylyriikan opettaminen tuntui haastavimmalta mutta myös antoisimmalta.

Saksalaiset kielenopiskelijat tulkitsivat suomalaista runoutta yhtäältä ennakkoluulottoman tuoreesti, toisaalta keskusteltaviksi tuli stereotypioita suomalaisuudesta kuten synkkyys, yksinäisyys ja ahdistavuus. Osa suomenopiskelijoista käänsi aiemmin saksantamattomia nykyrunojamme, ja nykylyriikka myös hämmensi ja hämmästytti sikäläisiä. Sain välitettyä rautaisannoksen tietoutta suomalaisesta runoudesta, ja vastineeksi yllättäviä näkökulmia ja hyviä analyyseja.

Näkymä tuomiokirkon tornista. Kuva: Jasmine Westerlund.

Näkymä tuomiokirkon tornista. Kuva: Jasmine Westerlund.

Zum Wohl!

Kaupunkina Köln on viehättävä, eloisa ja helppo Suomesta tulevalle. Se on myös varsin vihreä kaupunki: kolmisen kilometriä ydinkeskustasta, Reinin rannalta, sijaitsee upea ja laaja Stadtwald lampineen ja eläinpuistoineen. Tuntui hauskalta, että minusta tuli neljäksi kuukaudeksi oikeasti kölniläinen, jota varten piti virallisesti ilmoittautua Lindenthalin kaupunginosan virastotalossa. Viikonloppuisin retkeilin muuallakin Reininmaalla ja Eifel-vuorijonon alueella. Kaikkialla löytyi mukavia ruokapaikkoja ja ennen muuta ihastuttavia kahviloita. Sianpotkaa en tullut syöneeksi, herkullisia leivonnaisia sitäkin enemmän. Ohittamatta ei voinut jättää raikasta Kölsch-olutta, jota tarjoillaan kapeista, pienistä sylinterilaseista ja tuodaan pöytään lisää heti entisen tyhjennyttyä. Alueella valmistetaan toki myös esimerkiksi erinomaisia Mosel-viinejä.

Kirjoittaja on Koneen Säätiön apurahoittama postdoc-tutkija, hankkeenaan nykyrunon rytmejä käsittelevä kirja.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Henkilökunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *