Tieteiselokuvien muukalaiset 1950-luvun Yhdysvalloissa

OPIN_Ahonen_uusiYhdysvaltalainen pikkukaupunki. Kaikki näyttää normaalilta. Kunnes selviää, että osa kaupunkilaisista on muuttunut tunteettomiksi muukalaisiksi, vieraan elämänmuodon välikappaleiksi.

Avaruusmuukalaiset ilmaantuivat valkokankaalle 1950-luvun alkuvuosina, samaan aikaan kun senaattori Joe McCarthy nousi Yhdysvaltain kovaäänisimmäksi kommunistijahtaajaksi. Muukalaisten kohtaamisesta tuli 1950-luvun aikana eräs tieteiselokuvan tunnistettavimmista teemoista, jota on sittemmin varioitu lukuisin eri tavoin elokuvissa ja televisiosarjoissa. Nykyään muukalaiset ovat jo pysyvä osa globaalin populaarikulttuurin kuvastoa.

Tarkastelen väitöskirjassani, miksi invaasion teema oli niin keskeinen tieteiselokuvassa ja miten se on ymmärrettävissä Yhdysvaltain 1950-luvun sosiokulttuurisessa kontekstissa. Tieteiselokuvien menestystä 1950-luvun alun Yhdysvalloissa edesauttoivat tieteiskirjallisuuden ja -sarjakuvan kasvava suosio sekä keskustelu ”lentävistä lautasista” ja atomipommista. Tuolloin vakiintuivat myös ufologisen kirjallisuuden perusväittämät viranomaisten salaliitosta ja tietojen pimittämisestä. Elokuvantekijöiden näkökulmasta ufologinen kirjallisuus helpotti autenttisuuden illuusion luomista ja ufoista kirjoittavat saivat kirjoilleen menekkiä ja artikkeleilleen palstatilaa, kun invaasioelokuvat loivat niille lisää markkina-arvoa.

Avaruusoliot tunkeutuvat aviovuoteeseen elokuvassa I Married a Monster from Outer Space

Invaasioelokuvat kytkeytyivät länsimaisen kulttuurin muukalaisfantasioiden pitkään ajalliseen traditioon, mutta kylmän sodan kulttuuri antoi uhkakuville uutta ajankohtaisuutta. Kommunismin kukistumista ennakoinut Punainen planeetta (1952) oli harvinainen esimerkki kylmän sodan hengellis-poliittisesta utopiasta. Avoimesti ilmaistu kommunismin vastaisuus oli kuitenkin poikkeuksellista lajityypin elokuvissa. Suurin osa tieteiselokuvista ilmaisi ideologiset viestinsä kätketymmin. Elokuvat toivat esille massakulttuurin, esikaupunkielämän ja sodanjälkeisten sukupuoliroolien kipukohtia. Uhkakuvien lietsonnan ohella ne olivat väylä allegoriseen yhteiskuntakritiikkiin, joka oli muuten vaikeaa kommunistivainojen ajan Hollywoodissa.

Autenttisuuden illuusio oli tärkeä osa tieteiselokuvan lajityyppiä. Lentävien lautasten hyökkäyksen (1956) trailerissa on yhtymäkohtia armeijan siviilipuolustuspropagandaan.

Tutkimukseni osoittaa, että invaasioelokuvat osallistuivat monin eri tavoin oman aikansa ideologisiin väittelyihin. Invaasioelokuvat toimivat yhteisön erilaisten ristiriitojen käsittelijänä artikuloimalla modernin sivilisaation utopioita ja kauhuskenaarioita. Ne tarjosivat kulttuurisen neuvotteluareenan kylmän sodan ja tieteellis-teknologisen kulttuurin abstrakteille uhkakuville. Historioitsijalle ne avaavat kiehtovan kurkistusikkunan valmistumisaikansa kulttuuristen pelkojen ja toiveiden tutkimiseen.

Fil. tri Kimmo Ahosen yleisen historian alaan kuuluva väitöskirja Kylmän sodan pelkoja ja fantasioita. Muukalaisten invaasio 1950-luvun yhdysvaltalaisessa tieteiselokuvassa tarkastettiin Turun yliopistossa kesäkuussa 2013. Väitöskirja on julkaistu sekä painettuna että Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opinnäytteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *