Toisinajattelun avulla irti Tasomaan kahleista

Edwin Abbott Abbottin romaani Flatland ilmestyi 1884. Tämä tieteis- ja tiedekirjallisuuden klassikko löytyy myös suomennettuna nimellä Tasomaa – moniulotteinen romanssi (Terra Cognita 1997). Tarina kertoo kaksiulotteisessa maailmassa asuvasta neliöstä, joka – muutaman ”yliluonnollisen” kokemuksen jälkeen – yrittää ymmärtää eriulotteisia eli nolla-, yksi- ja kolmiulotteisia todellisuuksia. Kaksiulotteisen neliön ja kolmiulotteisen pallon kohtaaminen on tarinan ydin: pallon kulkiessa Tasomaan läpi, neliö näkee ensin pisteen, sitten pienen ympyrän, joka kasvaa ja kasvaa kunnes alkaa kutistua jälleen pisteeksi. Pallo yrittää kertoa neliölle, että aistit pettävät – hän ei ole ympyrä, vaan ääretön määrä ympyröitä, jotka muodostavat pallomaisen kappaleen: olion toisesta ulottuvuudesta. Tasomaasta on tehty myös animaatio (äänirooleissa mm. Charlie Sheen), peli (tietysti) ja päivitetty versio, eli matemaatikko Rudy Ruckerin mainio kirja The Fourth Dimension and How to Get There (1985).

Laatikon ulkopuolella ajattelu, toisinajattelu, on helpompaa silloin kun haluaa olla eri mieltä kuin muut. Vaikeampaa toisinajattelu on silloin, kun pitäisi olla eri mieltä itsensä kanssa. Jotenkin omat ajattelun kaavat tuntuvat niin lämpöisiltä tässä kylmässä maailmassa. Toisinajattelua tieteessä hankaloittaa se, että teoriat ankkuroituvat ihmisiin, ja ajattelun muutosta, kehittymistä, pidetään takinkääntönä. Erityisesti suomalaisen tiedekulttuurin pienet piirit ovat täynnä ihmisiä, jotka tunnistetaan edelleen joidenkin joskus kannattamiensa ajatusten perusteella: siellä se skientisti kipittää, tai tuolla se militantti feministi muikistelee, tai taasko kuulemme postmodernia puppua. Asetelmaa vahvistaa se, että kannukset on yleensä hankittu harjoittamalla ajattelua A, ja nämä ansiot uhkaavat haihtua, jos vaihtaa ajattelun työkaluja.

Amerikkalainen integraalifilosofi ja -psykologi Ken Wilber (s. 1949) on pohtinut paljon Tasomaan kahleista vapautumista, ja kehittänyt keinoksi yleisellä tasolla operoivaa yhtenäisteoriaa, jonka avulla erilaisia todellisuus-, ihmis- ja yhteiskuntakäsityksiä voidaan jäsentää. Wilber on itseoppinut ajattelija, jolla on biokemian kanditutkinto ja jonka kootut teokset (8 osaa) julkaistiin, kun hän oli täyttänyt 50 vuotta. Wilber yhdistelee idän ja lännen filosofioita ja humanistista psykologiaa. Hänen keitokseensa en olisi vielä muutama vuosi sitten koskenut tikullakaan. Mutta aikansa kutakin. Viime talvena tympäännyin omaan ajatteluuni ja ryhdyin lukemaan Wilberin ymmärrettävintä kirjaa, dialogimuotoon puettua A Brief History of Everything (suomennettuna Kaiken lyhyt historia). En ollut kaikesta samaa mieltä mutta sain virkistäviä työkaluja oman ajatteluni arviointiin.

Kirjoittaja on uskontotieteen lehtori ja Hiiskuttua-lehden päätoimittaja.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Pääkirjoitus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *