Uskonto sekulaarin valtion nationalistisessa koulutusjärjestelmässä

Miten uskonto ilmenee Turkissa? Yksi vastaus on islam, mutta uskontotieteilijänä en tyydy näin yksinkertaiseen vastaukseen. Koska haluan selvittää, mitä uskonto on Turkissa, minun on tarkasteltava myös sekulaaria. Uskonto ja sekulaari määritellään usein toisilleen vastakohtaisina, selkeinä ja muuttumattomina kategorioina, vaikka määrittelyssä tulisi ottaa huomioon aina kyseessä oleva historiallinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen konteksti. Ajatus uskonnosta, joka on sekulaarin vastakohta ja joka voidaan erottaa ja rajata julkisesta elämästä yksityiseen elämään perustuu länsimaiseen kristilliseen perinteeseen.

Turkkilainen nainen kietoutuneena Turkin lippuun. Kuva: Riina Keto-Tokoi.

Turkkilainen nainen kietoutuneena Turkin lippuun. Kuva: Riina Keto-Tokoi.

Tämä ajatus uskonnosta omaksuttiin myös vasta perustetussa Turkin tasavallassa vuonna 1923 ranskalaisen laïcité-periaatteen muodossa. Turkissa sekularismi on tarkoittanut käytännössä sitä, että valtiolla on ollut tiukka kontrolli ja hegemoninen asema uskontoa koskeviin asioihin liittyen. Kaikkea uskontoon liittyvää toimintaa hallinnoidaan valtion kautta – esimerkiksi imaamit ovat valtion virkamiehiä.

Turkin nationalistisen koulutusjärjestelmän tavoitteena on kasvattaa oppilaista isänmaataan rakastavia kunnon kansalaisia valtion sekulaarin perustan hengessä. Koulussa on tarkoitus oppia ennen kaikkea rakastamaan isänmaataan ja sen perustajaa Mustafa Kemal Atatürkiä. Turkin 22 ministeriöstäkin vain kahden edessä on määreenä ”kansallinen”: opetusministeriön ja puolustusministeriön.

Uskonto on kuitenkin osa sekulaariksi määritellyn valtion nationalistista koulutusjärjestelmää. Turkin perustuslain mukaan koulutuksen sekä uskonnon ja etiikan opetuksen pitää tapahtua valtion valvonnassa ja kontrollissa. Uskonnollisen kulttuurin ja etiikan opetus on pakollista ala- ja yläkouluissa. Pakollisen uskonnonopetuksen taustalla on ajatus, että sen avulla liian hajanaiseksi koettu turkkilainen kansakunta saadaan yhteen sunni-islamiin perustuvan muslimi-identiteetin alle.

Miten länsimaiseen kristilliseen perinteeseen nojaava käsitys uskonnosta toimii Turkissa, jossa suurin osa väestöstä on muslimeja ja islam on yhteiskunnassa suurin vaikuttava uskonto? Entä miten nationalismi liittyy uskonnon ja sekulaarin väliseen rajanvetoon? Tutkimalla uskontoon ja sekulaariin liittyviä diskursseja turkkilaisessa koulutusjärjestelmässä haen väitöstutkimuksessani vastausta muun muassa näihin kysymyksiin.

Kirjoittaja on uskontotieteen jatko-opiskelija, jonka tutkimuksellinen rakkauden kohde on Turkki.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *