Ehkäisynormi vanhoillislestadiolaisuuden uskon ja yhteisöllisyyden ytimessä

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä ilmenevä ehkäisykielto on herättänyt paljon ihmetystä ja kiinnostusta, etenkin liikkeeseen kuulumattomien parissa. Julkisessa keskustelussa ollaan pohdittu poljetaanko vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä yksilön oikeuksia yhteisöllisten ja opillisten päämäärien toteutumiseksi.

Tutkin omassa pro gradu -tutkielmassani, ”Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen ehkäisynormin perustelut ja tarkoitus Päivämies-lehdessä vuosina 2009-2012”, sitä, millä tavalla ehkäisynormia perustellaan ja mitä syitä ehkäisynormille annetaan. Tutkimusaineistonani oli vanhoillislestadiolaisen lehden, Päivämiehen, ehkäisykielteisyyttä käsittelevät lehtijutut vuosilta 2009-2012.

Virallinen oppi ehkäisystä muotoutui 1960-luvulla ja siinä oli Päivämies-lehdellä tärkeä rooli. Yhteiskunta ja naisten asema muuttui 1960-luvun Suomessa sekä myös nykyaikaisen ehkäisyn käyttö lisääntyi. Tämä näkyi Päivämies-lehden kirjoituksissa, joissa ehkäisyn käyttö tuomittiin jyrkästi. Ehkäisy oli syntiä ja on sitä yhä.

Ehkäisynormi näyttäytyy vanhoillislestadiolaiselle yhteisölle muusta maailmasta erottautumisen ja rajaamisen keinona. Ehkäisynormilla on liikkeessä suuri rooli jäsenten identiteetin luomisessa ja vahvistamisessa, ja sen myötä liike myös erottautuu ”maailmasta” eli liikkeeseen kuulumattomista ihmisistä. Ehkäisynormin avulla vanhoillislestadiolaiset suojelevat ja turvaavat perinteitään, rajanvetoa yhteisön sisäisen ja ulkopuolisen välillä, ja siten sukupuolimoraalia sekä ennen kaikkea uskonnollisen liikkeen välittämän perinteen jatkuvuutta.

Ehkäisynormin johdosta nainen on usein sidottu kotiin – synnyttämään ja kasvattamaan uusia yhteisön jäseniä. Uskovaisen naisen ruumis, joka on alati avoinna uusille raskauksille, voidaan ymmärtää myös ulkoisena merkkinä vanhoillislestadiolaiselle uskolle omistautumisesta. Päivämies-lehdestä välittyy lukijalle näkemys, jonka mukaan nainen ei halua päättää omasta raskaudestaan, vaan hän haluaa ”ottaa kaikki lapset vastaan Jumalan lahjoina”. Tämän haluamisen taustalla voidaan nähdä yhteisön vallankäyttöä, jossa olennaista on yksilön muodollinen vapaus. Päivämiehen sivuilta välittyy näkemys, jonka mukaan on tärkeämpää noudattaa uskonyhteisön sääntöjä ja näin säilyttää uskovaisen puhdas omatunto kuin tehdä itsenäisesti omia, nykyaikaisen perhesuunnittelun mukaisia valintoja. Se, että Raamatussa ei kielletä ehkäisyn käyttöä, ei heikennä yhteisön ehkäisynormia, sillä yhteisö päättää sen, millä tavalla Raamattua tulkitaan tässäkin asiassa.

Kirjoittaja on filosofian maisteri.

Vanhoillislestadiolaisuutta sekä ehkäisykysymystä käsittelevää kirjallisuutta

Tuoreet oksat viinipuussa. Vanhoillislestadiolaisuus peilissä, toim. Meri-Anna Hintsala ja Mauri Kinnunen. Helsinki: Kirjapaja, 2013.

Lestadiolaisuus tienhaarassa, toim. Matti Myllykoski ja Mikko Ketola. Vartija-lehden e-kirja, Helsinki, 2013.

Aila Ruoho ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus. Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää. Jyväskylä: Atena, 2014.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opinnäytteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *