Historiantutkimus, 1930-luku ja tulenkantajat

Tulenkantajat ryhmäkuvassa 1927. Tuntematon lähde.

Tulenkantajat ryhmäkuvassa 1927. Tuntematon lähde.

Tulenkantajien historiakuvassa korostuu 1920-luku ja kirjallisuus. Historiantutkimus tuo uutta tietoa maailmansotien välisen ajan kulttuuriliikkeestä.

Kirjallisuushistorian perintö

”Kun muissa Pohjoismaissa sotienvälistä aikaa käsitellään yhtenäisenä jaksona, yrittävät vanhoilliset kirjallisuuspiirit selittää, että Suomessa muka 1920-luku ja 1930-luku ovat kaksi eri asiaa ja että tulenkantajain kausi Suomen kirjallisuudessa päättyi 1930-luvun vaihteessa. Tämä on tosiasiain vastaista, koska tulenkantajain voimakkain kausi oli nimenomaan 1930-luvulla.”

Näin kirjoitti Erkki Vala vuonna 1966. Samana vuonna julkaistiin Kerttu Saarenheimon tutkimus Tulenkantajat. Ryhmän vaiheita ja kirjallisia teemoja 1920-luvulla, joka edelleen on ainoa perusteos liikkeen historiasta. Saarenheimo rajaa tulenkantajien esiintymisen 1920-luvulle, millä on ollut tuntuva vaikutus nykyisen tulenkantaja-kaanonin syntyyn. Kaupunkikulttuuri, kansainvälisyys, vapaamittainen runous, koneromantiikka, Olavi Paavolainen ja 1920-luku – siinä tulenkantajien historiakuvan keskeiset piirteet.

Toinen tulenkantajuus

Erkki Vala, Tulenkantajat-lehden päätoimittaja 1920-luvun lopulla. Lähde: Tulenkantajat-lehti 1929.

Erkki Vala, Tulenkantajat-lehden päätoimittaja 1920-luvun lopulla.  Tulenkantajat-lehti 1929.

Mutta kuinka moni tuntee Erkki Valan ja 30-luvun tulenkantajat? Erkki Vala, kirjailija ja toimittaja, Katri Valan veli, kuului jo 20-luvun tulenkantajiin. Vuonna 1932 Vala herätti henkiin jo kerran lopetetun Tulenkantajat-lehden ja julkaisi sitä talvisotaan saakka. Sananvapautta ja ihmisoikeuksia julistanut ”toinen tulenkantajuus” keräsi joukkoihinsa pääasiassa nuoria vasemmistointellektuelleja, eivätkä alkuperäisen ryhmän jäsenet innostuneet tulenkantaja-nimen uudesta käyttötarkoituksesta. Vala piti itse uusien tulenkantajien toimintaa suorana 20-luvun jatkumona, eikä suostunut luopumaan nimen käytöstä.

Tulenkantajia käsittelevä historiantutkimus on ollut vähäistä. Varsinkin 30-luvun tulenkantajien historia on menettänyt tästä syystä paljon itsenäisyydestään. Kirjallisuushistorian ulkopuolisena ilmiönä toista tulenkantajuutta on käsitelty pääasiassa osana 30-luvun kansanrintamaa ja kulttuurijärjestö Kiilan esiasteena.

Käsitehistorian näkökulma

Tulevassa väitöskirjassani tutkin tulenkantajia käsitehistoriallisesta näkökulmasta. Tarkoituksenani on selvittää, missä yhteyksissä tulenkantajat-nimeä sotien välisenä aikana käytettiin. Mitä muuta kuin kirjallisuuden aikalaiset nimeen liittivät? Jatkuvuuksien havainnointi koko sotienväliseltä ajalta tuo uusia sisältöjä tulenkantajien historiakuvaan ja problematisoi kirjallisuushistoriallisen tulkinnan. Erkki Valan tavoin en silti lähesty kirjallisuushistoriallista traditiota ”vanhoillisena”, vaan olennaisena apuna tieteidenvälisessä keskustelussa.

Kirjoittaja on Suomen historian jatko-opiskelija.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *