”Te kärsitte toivonne tähden” – Turun vankileirin muistaminen

Sirkkalan kasarmi lukeutuu Museoviraston 2009 määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Kaksikymmentä vuotta sitten Kurjenkaivonkentän rinteeseen, nykyisen Historicumin alapuolelle, pysytettiin muistomerkki Turun vankileirin muistoksi.

Kurjenkaivonkentän rinteessä lepäävä Turun vankileirin muistomerkki jää monelta huomaamatta. Kuva: Anne Heimo.

Kurjenkaivonkentän rinteessä lepäävä Turun vankileirin muistomerkki jää monelta huomaamatta. Kuva: Anne Heimo.

Nykyään Sirkkalan kampuksena tunnetun alueen historia on monivaiheinen. Vuodesta 1846 krenatööritarkk’ampujapataljoonan asemapaikkana toiminut kasarmi siirtyi Oolannin sodan jälkeen vuonna 1857 venäläissotilaiden haltuun. Suomen sisällissodan aikana venäläisten sotilaiden poistuttua valkoiset joukot ottivat kasarmin haltuunsa ja perustivat alueelle punavankileirin.

Olosuhteet piikkilanka-aidan ympäröimällä Turun vankileirillä olivat kurjat, mutta eivät yhtä ankarat kuin monella muulla vankileireillä, kuten Lahden Hennalassa tai ”luurankotehtaana” kutsutulla Tammisaaren leirillä. Huhtikuussa perustetun vankileirin vankimäärä oli suurimmillaan kesäkuussa 1918, noin 3300. Vangit olivat enimmäkseen muualta kuin Turun seudulta kotoisin olevia nuoria miehiä, mutta joukossa oli myös 160 naista. Suomen Sotasurmat 1914–1922 -rekisterin mukaan Turun vankileirillä kuoli yli 170 vankia erilaisiin sairauksiin, mutta vain yksi nälkään. Yksi pakoa yrittänyt vanki teloitettiin. Leiri suljettiin 1. heinäkuuta 1919.

Sodan uhrit ja muistamisen vaikeus

Suomessa vuonna 1918 käydyn sisällissodan ja sen raskaiden jälkiseurauksien muistaminen on yhä käynnissä. Marraskuun lopulla Turun yliopistossa väittelevä Turun museokeskuksen intendentti Riitta Kormano toteaa taidehistorian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Sotamuistomerkki Suomessa: Voiton ja tappion modaalista sovittelua, että ” Vihollisryhmien, tappiollisten sotilaiden, teloitettujen, rintamakarkureiden, vankina kuolleiden tai etnisten vainojen uhrien kuolinpaikat ja haudat sisältävät vaikeita poliittisia ja häpeällisiä merkityksiä. Uhrien muistokultti mahdollistuu vasta vallanvaihdoksen synnyttämässä sosiaalisessa paineessa”.

Työväenjärjestöt muistavat Turun vankileirillä kuolleita muistomerkin vuosipäivänä. Kuva on otettu 24.9.2013. Kuva: Anne Heimo.

Työväenjärjestöt muistavat Turun vankileirillä kuolleita muistomerkin vuosipäivänä. Kuva on otettu 24.9.2013. Kuva: Anne Heimo.

Turun piirustuskoulun rehtorin, taiteilija Ismo Kajanderin suunnittelema ja Turun Aikuiskoulutuskeskuksen metallipuolen opettajan Reijo Möttösen toteuttama Turun vankileirin muistomerkki pysytettiin Turunpäivänä 18. syyskuuta 1994. Teos oli lahja hankkeen alkuunpanijalle Nils Robert af Ursinin rahaston silloiselle asiamiehelle Reino Lemmetyiselle. Hanketta tukivat myös muut tahot, kuten Tammisaaren punavankileirin rahasto.

Riitta Kormano näkee, että teoksessaan Kajander kyseenalaisti perinteisen muistomerkin formaalisen logiikan suunnittelemalla kohoavan merkin sijaan maassa lepäävän merkin. Raudasta valmistuttu risti lepää maata myöden osin kallioon uponneena vähäeleisenä paikan merkkinä, rastina, jonka keskellä sijaitsee pienen pyöreän pallon muotoinen karttapiste ”583”. Teoksen voi nähdä monella tavalla, kuten sortuneena kompassiruusuna, joka ilmaisee yksinkertaisella tavalla muiston paikan tai vaikkapa kaadettuna ristinä sisällissodan jälkeen vasemmistossa vahvistuneen kirkonvastaisuuden tai ateismin kontekstissa. Muistomerkin teksti on pitkäaikaisen turkulaisen kansanedustajan Pertti Paasion kynästä: ”Te kärsitte toivonne tähden”. (Turun Päivälehti 7.9.1994.) Lehtihaastattelussa Ismo Kajander toteaakin, että ”Teos ei ole syytös, eikä uuden uhoilun merkki” ja kertoo vaatineensa, että teosta varten ei kaadeta puita eikä rakenneta mahtipontisia jalustoja (Turun Päivälehti 20.9.1994).

Kirjoittaja on folkloristiikan tutkijatohtori.

Riitta Kormano väittele 29.11.2014 klo 13.00 (Tauno Nurmela -sali). Hänen väitöskirjansa Sotamuistomerkki Suomessa. Voiton ja tappion modaalista sovittelua julkaistaan Annales-sarjassa ja se on luettavissa Doria-julkaisuarkistossa marraskuun puolivälistä lähtien.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opinnäytteet, Tapahtumat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *