Vuoden humanistitohtorin väitöskirjatutkimuksessa ainekset historialliseksi salapoliisiromaaniksi

Marika Räsäsen kulttuurihistorian alan väitöskirja The Restless Corpse: Thomas Aquinas’ Remains as the Centre of Conflict and Cult in Late Medieval Southern Italy käsittelee Tuomas Akvinolaisen ruumiin historiaa ja siihen liittyviä kiistoja. Se ei ole filosofina tunnetun Akvinolaisen elämäkerta vaan tutkimus tämän ruumiista pyhäinjäännöksenä, ja vuoden humanistitohtorin valinneen professori emerita Irmeli Helinin mukaan suurenmoinen lukunautinto.  

Marika Räsänen. Kuva: Aura Nikkilä.

Marika Räsänen. Kuva: Aura Nikkilä.

Räsäselle väitöskirjan kirjoittaminen oli kymmenen vuoden prosessi. Hän oli lähes koko ajan tutkimustyön ohella töissä, yliopistolla sekä Villa Lanten tiedeinstituutissa Roomassa. ”Akateemisessa ympäristössä oma tutkimus on yleensä osa työtä, mutta siihen kuuluu paljon kaikkea muutakin. Onneksi oli myös apurahajaksoja, jolloin väitöskirjaa pystyi tekemään kokopäiväisesti”, Räsänen sanoo.

Räsänen asui seitsemän vuotta Roomassa ja oli näin jo valmiiksi lähellä aineistojaan. Tutkimustyöhön kuului kuitenkin paljon matkustelua ympäri Italiaa ja Ranskaa. Väitöskirjan tekeminen vaati myös kielitaitoa: Räsänen hallitsee italian ja ranskan lisäksi latinan, mistä oli hyötyä keskiaikaisten tekstien tulkitsemisessa. ”Työtä hidasti se, että käsin kirjoitetut tekstit sisälsivät valtavan määrän lyhenteitä ja käsialat olivat välillä sotkuisia.”

Tutkimusta vapaa-ajallakin

Tutkimusaihe vei humanistitohtorin menneessään. ”Tottakai! Italiassa asuessani vapaa-aikanakin kiertelin tutustumassa paikkoihin, esimerkiksi keskiaikaisiin kirkkoihin, jotka liittyivät jollain tavalla tutkimukseeni”, Räsänen kertoo. Hän myöntääkin, että vapaa-aika ja työ sotkeutuivat ”aika pahasti toisiinsa”. Villa Lantessa työhön kuului myös väitöskirjatutkimuksesta poikkeavaa antiikin historian tutkimusta. Vastapainona tutkimustyölle Räsänen kertoo lenkkeilleensä, sillä Roomassa sitä voi harrastaa helposti ympäri vuoden.

Räsänen toteaa, että väitöskirjan tekemisessä tietynlainen kyllästyminenkin on väistämätöntä. ”Mutta ei sellainen, ettei jaksaisi enää ollenkaan, vaan niin, että haluaa sen lopulta pois käsistään”, Räsänen selittää. ”Silloin kun tutkimus vie mennessään, kyllästyminen on ainoa tapa päästää siitä irti. Vasta sitten pystyy laittamaan sen viimeisen pisteen ja tarjoamaan käsikirjoitusta esitarkastukseen.”

Keskiaikainen dekkari

Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Räsänen on toiminut projektitutkijan nimikkeellä Turku Centre for Medieval and Early Modern Studies -tutkimuskeskuksessa, jossa hän koordinoi reformaatioon liittyviä tutkimushankkeita. Humanistitohtori ei ole kuitenkaan hylännyt Tuomas Akvinolaista kokonaan, sillä hän tekee aiheesta parhaillaan artikkelia vastaväittäjänsä, professori Constant Mewsin kanssa.

Räsänen ei myöskään sulje pois mahdollisuutta, että hän kirjoittaisi vielä joskus historiallisen salapoliisiromaanin Akvinolaisen ruumiin kohtalosta. ”Esikuvana voisi olla brittikirjailija Ellis Peters, joka sijoitti murhia ja reliikkivarkauksia sisältävät dekkarinsa keskiajalle.” Vaikka väitöskirjan aiheessa olisi kaikki tarvittavat ainekset jännitystarinaan, Räsänen ei kuitenkaan omasta mielestään ole vielä tarpeeksi hyvä kirjoittaja. ”Ei minulla ole tällä hetkellä aikaa harjoitella sellaista kirjoittamistyyliä. Ehkä sitten eläkepäivillä”, Räsänen sanoo nauraen.

Kirjoittaja on taidehistorian opiskelija, joka toimi historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen harjoittelijana kesällä 2014.

Share on Facebook2Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Henkilökunta, Opinnäytteet, Tapahtumat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *