Gradun vaietusta lajityypistä

Kun gradu ahdistaa, mikä on alkuperäisen pelon kohde? Gradu ei tiettävästi hiivi ympäriinsä kuristussiiman kanssa. Pahimmillaan gradu viittaa kaikkeen, mitä se ei ole.

OPISK_Lehtinen

Pelko varoittaa vaarasta

Pelko on perustunne, joka toimittaa elävän olennon rakenteessa samaa tehtävää kuin kanarialintu hiilikaivoksessa. Se saa toimimaan vahingon välttämiseksi. Pelko löytyy osatekijänä usean monimutkaisemman tunteen ja toiminnon taustalta, ja sen ilmaisut voivat vaihdella aggressiivisuudesta katatoniaan.

Oma gradupelkoni ilmaisee itsensä lähinnä ahdistuksena. Sen alussa on pelko, reaktio koettuun uhkaan. Pelon selkäydinreaktio vaatii toimintaa: taistele, pakene tai lamaannu. Kehon hälytysjärjestelmä mylvii kuin sotanorsut Pentagonissa, lisämunuainen tuuttaa lisää adrenaliinia ennestään kierroksilla käyvään systeemiin. Hälytyssireenit jättävät huonosti tilaa luovuudelle tai keskittymiselle.

Pino paperia ei synny tyhjästä

Konkreettisena paperinippuna gradu tuskin pelottaa ketään. Gradussa on vähintään kolme ulottuvuutta: se on prosessi, tuotos ja symboli. On luettava, kritisoitava, analysoitava, rajattava ja tuotettava tekstiä. Gradun tekemisessä yhdistyvät räjähdysherkällä tavalla itsenäinen luovuus ja ennalta asetetut raamit. Lopputulosta täytyy jatkuvasti miettiä, ja valmiin työn pelko voi kasvaa mahtavaksi alasimeksi, jonka riippuessa yllä on mahdotonta kirjoittaa lausettakaan. Entä jos valmista työtä lukiessaan toteaa, ettei voikaan seistä sanojensa takana? Gradusta voi kehkeytyä tekijälleen peili, johon ei uskalla katsoa. Sanotaan, että on olemassa kahdenlaisia graduja, täydellisiä ja valmiita. Kolmaskin lajityyppi löytyy, vielä pelottavampi: triviaali.

Se syvyys totisesti katsoo takaisin

Symbolina gradu sinetöi saavutuksen ja takaa tietyn standardiarvon yhteiskunnassa. Tämän pitäisi riittää sen mielekkyyden perustaksi. Mutta symboli on aina avoin, ja se sanoo väistämättä jotain myös siitä, minkä se rajaa ulkopuolelle. Sen tekeminen muistuttaa kaikesta, mitä jätän tekemättä, mitä en osaa tehdä. Teksti osoittaa paperin reunan yli maailmaan. Ja millaiseen maailmaan? Gradu on ylikuumentunut talousjärjestelmä, viljelysmaiden eroosio ja Välimereen hukkuvat pakolaiset. Kokoan legotornia, joka takaa systeemissä tietyt oikeudet. Jaksan vielä tämän verran. Ainakin toivon niin. Sillä mitä kertoo tekijästään merkityksetön työ?

Kirjoittaja kirjoittaa (edelleen) uskontotieteen graduaan vastauskonnollisuuden ja uskonnon parodian poliittisesta retoriikasta.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opiskelijat Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *