Kuvitettu kirkko -luentosarjassa pohditaan kuvien merkitystä uskonnossa

Turun yliopiston vanhempien aikojen tutkimuskeskus TUCEMEMS on järjestänyt jo useana keväänä yleisöluentosarjan vanhemmista ajoista. Kevään 2015 luentosarja ”Kuvitettu kirkko. Kuvien merkitys uskonnoissa” paneutuu kuvien, taiteen ja uskonnon monimutkaisiin suhteisiin. Luentosarja keskittyy uskonnolliseen taiteeseen ja siihen kuinka eri tavoin kuviin on suhtauduttu historian aikana. Luentosarjan mukana kulkee myös ajatus uskonnollisten uudistusten merkityksestä kuvatraditioiden jatkuvuudelle, muutokselle ja murrokselle.

 Teemu Immonen luennoi Rooman Pietarinkirkosta ja kirkkotaiteen synnystä Turun tuomiokirkossa 26.1.2015. Kuva: Miika Norro.

Teemu Immonen luennoi Rooman Pietarinkirkosta ja kirkkotaiteen synnystä Turun tuomiokirkossa 26.1.2015. Kuva: Miika Norro.

Ensimmäisen luennon piti kulttuurihistorioitsija, fil. tri Teemu Immonen. Luento lähti liikkeelle Rooman kirkoista, joiden kuvaohjelmat vaikuttivat paljon koko kristikuntaan. Kirkot olivat tärkeitä pyhiinvaelluskohteita. Pyhiinvaeltajat ympäri Eurooppaa näkivät kirkkojen maalaukset ja välittivät niiden ajatuksia kotiseuduilleen, mikä vaikutti voimakkaasti muiden alueiden kirkkojen kuvaohjelmien syntyyn/sisältöön. Rooman pääkirkkojen kuvaohjelmissa kerrottiin Uuden ja Vanhan Testamentin kertomuksia ja tapahtumia Paavalin elämästä. Keskiajalla kuvien tehtävänä oli toimia rukouksen ja mietiskelyn kohteena. Kuvat liittyivät kuvaohjelmissa toisiinsa muodostaen typologisia yhteyksiä, esimerkiksi siten että jokin Vanhan Testamentin kohtaus vertautui alla olevaan Uuden Testamentin kohtaukseen. Kuvat olivat kiinteä osa munkkien elämää, sillä he viettivät suuren osan päivästään kirkossa rukoillen ja mietiskellen.

Dosentti Kari Kotkavaara taidehistorian oppiaineesta Åbo Akademista puhui toisella luennolla Idän kirkon kuvista ennen ”taiteen aikakautta”. Kotkavaara kertoi siitä, kuinka meidän on vaikea tavoittaa 1500-luvun ja sitä vanhempaa ikoniperinnettä. Väliin on tullut ikonien restauroiminen ”alkuperäiseen” asuun. Ikonit olivat aikaisemmin esimerkiksi puettu ja koristeltu, mutta nykyisin ikonit pidetään esillä pelkistettyinä. Toinen suuri muutos on tapahtunut ajattelutavoissa. Aiemmin ikonit olivat ennen kaikkea uskonnollisia esineitä, joiden koskettaminen ja suuteleminen olivat olennainen osa uskonnon harjoitusta, kun taas nykyisin näemme ikonit taide-esineinä, joita ei kuulu koskettaa, vaan ihailla katsomalla.

Kirjoittaja on TUCEMEMS-keskuksen tutkimusavustaja ja yleisen historian opiskelija.

Tulevat luennot:

27.4. Altti Kuusamo: Suojelusenkelin kuvallisen tyypin synty ja sen psykohistorialliset johdannaiset

25.5. Elina Räsänen: Keskiajan puuveistosten muuttuvat merkitykset

Tarkemmat tiedot luentosarjasta löytyvät TUCEMEMS-keskuksen verkkosivuilta.

 

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Ajankohtaista, Tapahtumat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *