Tulevaisuuden pelkoa pakoon

Uskonnot tuovat ihmisille jäsentyneen maailmankuvan, joka parhaimmillaan tarjoaa elämälle tarkoituksen ja mielekkyyden. Pahimmillaan siitä tulee ahdistava ja kuormittava, jolloin yksilö etsii keinoa parantaa tilanne muuttamalla tai vaihtamalla yhteisöä.

Kuva: Teemu T. Mantsinen.

Kuva: Teemu T. Mantsinen.

Koneen Säätiön rahoittamassa tutkimuksessa Uskonnosta luopumisen syyt ja seuraukset helluntailaiskotien lapsilla tutkin uskonnosta luopumista helluntailaisissa suvuissa. Jokaisella henkilöllä on oma historiansa, eikä yhtä yhteistä nimittäjää voida määrittää. Mikä on yhdelle ollut merkittävä syy, ei välttämättä ole ollut toisille keskeinen asia jättää oma perinneyhteisö. Yhdellä ero on ollut dramaattinen ja toisella huomaamaton siirtymä.

Dramaattisissa eroissa vahva negatiivinen kokemus on johtanut eroprosessiin. Monissa tapauksissa näitä kokemuksia on myös seurannut pelkotiloja, jotka ovat vaatineet ammattiapua. Kyseisissä kokemuksissa yleisimmät liittyvät tulevaisuuteen, lopun ajan ja persoonallisen pahan pelkoon. Helluntailaiset odottavat Jeesuksen uutta tulemista. Tähän odotukseen liittyy niin positiivisia kuin negatiivisia puolia; yhtäältä odotetaan täydellistä maailmaa ja voittoa pahuudesta, toisaalta pahuuden ja kärsimyksen odotetaan lisääntyvän ennen lopullista voittoa.

Ahdistavaksi koettu yhteisö voi aiheuttaa masennusta tai uupumusta, jos henkiset voimavarat kuluvat taisteluun vallitsevaa ilmapiiriä tai vallankäyttöä vastaan tai kuormittavaan toimintaan. Pelkotiloihin ei kohtaamissani tapauksissa ole liittynyt niinkään yhteisö tai sosiaalinen kuormittavuus. Sen sijaan ne ovat seurausta uskonnollisen maailmankuvan muutaman alueen korostamisesta.

Mielenterveyden häiriöt eivät synny tyhjästä tai pienestä. Niiden taustalla ovat joko voimakkaat kokemukset tai pitkäaikainen kuormitus. Vaikka synnynnäiset erot selittävät osan sairastumisalttiudesta, suurempi painoarvo on olosuhteilla ja kokemuksilla.

Tutkittavieni kohdalla olennaisia ovat olleet kasvuvaiheessa, lapsuudessa ja nuoruudessa, koetut asiat ja opitut selitysmallit. Jos kasvattajat ja puhujat eivät ymmärrä lapsen kognitiivista kehitystä, heidän opetuksensa voivat aiheuttaa ahdistusta. Jos 8-vuotiaalle esitetään K18-uhkakuvia Saatanasta ja maailmanlopusta, hänellä ei ole keinoja käsitellä asiaa. Selitettynä ja turvallisen yhteisön ympäröimänä riskit vähenevät. Selittämättöminä ne voivat johtaa pelkotiloihin. Tätä paetakseen henkilö usein jättää yhteisönsä aikuistuessaan ja vaihtaa maailmankuvansa vähemmän kuormittavaan.

Kirjoittaja on uskontotieteen tutkijatohtori.

Share on Facebook27Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *