Kulttuuriperintöä arjessa ja poliittisissa prosesseissa

Kulttuuriperinnön tutkimuksella on keskeinen merkitys nykyajan yhteiskunnassa käynnissä olevien prosessien ymmärtämisessä. Identiteettiä, nykyisyyden ja menneisyyden välistä suhdetta sekä kysymystä kulttuuripiirteiden arvosta tutkitaan sekä teoriassa että käytännössä, globaaleina ja paikallisina prosesseina.

HENK_Latvala_Kuva

Helsingin yliopistosta Turun yliopistoon

Aloitin kulttuuriperinnön yliopistonlehtorin viransijaisuuden Turun yliopistossa elokuussa. Olen myös museologian perusopintojen yhteyshenkilö Porin yliopistokeskuksessa. Kiinnostus kulttuuriperinnön tutkimukseen syntyi folkloristiikan jatko-opiskelijana Helsingin yliopistossa.

Porin yliopistokeskus oli tullut tutuksi luennoidessani dosenttina kansainvälisistä kulttuuriperintösopimuksista ja kulttuuriperintöpolitiikasta sekä muistelukulttuureista.

Toimin viime vuonna Euroopan neuvoston Faron puiteyleissopimuksen esiselvityksen koordinaattorina Museoviraston ja Suomen Kotiseutuliiton yhteishankkeessa. Suomen odotetaan ratifioivan kulttuuriperinnön yhteiskunnallista arvoa käsittelevä Faron sopimus pian.

Uusimmat tutkimusintressini kohdistuvat maailmanperintökohteiden kulttuuriperintöyhteisöihin.

Muistiorganisaatiot välittävät menneisyyskertomuksia

Suvun muistitietoa käsittelevä väitöskirjani (2005) havahdutti pohtimaan muistiorganisaatioiden (arkistot, museot, kirjastot) roolia valikoitujen menneisyysrepresentaatioiden tallentajana. Uudempia arkistoaineistoja ei nimitetty kulttuuriperinnöksi, mutta post doc -vaiheessa kulttuuriperintökeskustelu oli jo laajentunut miltei koko kulttuuripolitiikkaan.

Post doc -tutkimukseni Kerrottu politiikka (SKS 2013) paikansi arjen poliittista kulttuuria koskevan muistelun osaksi kulttuuriperintöä; millä tavoin politiikka on sijoittunut kulttuuriin eri aikoina ja kuinka monimuotoisesti se liittyy kansalaisten mielissä merkitysten verkostoiksi? Tutkimuksessa korostui lasten aktiivinen rooli poliittisessa kulttuurissa. Perheiden ja erilaisten yhteisöjen poliittinen perintö siirtyi kielellisissä ja kulttuurisissa prosesseissa, joissa tunteiden osuus oli merkittävä.

Politiikan kulttuuriperintö vei minut Eduskunnan kirjaston veteraanikansanedustajien muistitietoarkistoon, jonne tallennetusta haastatteluaineistosta tutkin vallan, kansan ja edustajuuden teemoja.

Opettaminen antaa virtaa

Kuluva lukuvuosi on opetuksen näkökulmasta erityisen mielenkiintoinen, sillä se vie myös paikallisiin museoihin ja arkistoihin ja tutustuttaa sekä opettajan että opiskelijat Satakunnan historiaan ja nykykulttuuriin. Syksyn opetukseen kuuluu teoriaa ja harjoitustöitä sisältävä kurssi kenttätyömenetelmistä. Keväällä aiheina ovat liveroolipelaaminen, kulttuuriperintöprosessit, ylirajaisuus ja toiseus sekä kulttuuriperintösopimukset. Ohjelmaan mahtuu vielä museoteemainen erikoiskurssi kulttuuriperinnön opiskelijoille, jossa suunnitellaan verkkonäyttely yhteistyössä Satakunnan museon kanssa.

Kirjoittaja on kulttuuriperinnön yliopistonlehtori kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa. Hän on myös Hiiskuttua-lehden toimituskunnan jäsen.

Share on Facebook1Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Henkilökunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *