Tiivistäen kestäväksi? Seminaari suomalaisen kaupunkisuunnittelun murroksesta

Helsingin seudun nopea väestönkasvu pakottaa ottamaan käyttöön uusia keinoja asuntorakentamisen lisäämiseksi. Tiivistäminen on koettu tarkoituksenmukaisimmaksi tavaksi tuottaa asukkaille laadukkaita asuinympäristöjä. Neitseellisen maan puuttuessa on asuntorakentamista suunniteltu modernismin kauden metsälähiöihin. Keynote-puheenvuoron ”Regional Strategies for a Dense and Green Region” piti aluesuunnittelija Bette Lundh Malmros Tukholmasta.

”Willingness to pay”-tutkimus ehdottaa kahdenlaista täydentämisrakentamista, joko lisätä marginaalialueiden käyttöä tai täydentää olemassa olevaa rakennetta, kertoo aluesuunnittelija Bette Lundh Malmros. Kuva: Eeva Sinerjoki.

”Willingness to pay”-tutkimus ehdottaa kahdenlaista täydentämisrakentamista, joko lisätä marginaalialueiden käyttöä tai täydentää olemassa olevaa rakennetta, kertoo aluesuunnittelija Bette Lundh Malmros. Kuva: Eeva Sinerjoki.

Kaupunkisuunnitelun haasteet

Tukholma tähtää Euroopan vetovoimaisimmaksi metropoliksi ja sosiaaliset arvot korostuvat kaupungin suunnittelussa. Kahden miljoonan asukkaan Tukholma koostuu 26 kunnasta, jotka tekevät laajaa yhteistyötä. Malmrosin mukaan viheralueet on otettava mukaan heti suunnittelun alkuvaiheissa ja niiden läheisyys koetaan tärkeäksi asuinpaikkaa valittaessa. Suomessa pääkaupunkiseudun ongelmaksi koettiin kaupunkien erilaiset arvot ja kaavoitukselliset valinnat.

Viheralueiden ja kulttuuriympäristöjen suojelu muodostaa haasteen uuden asutuksen kaavoitukselle. Kestävä kehitys yhdistetään helposti sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Seminaarin päätöspaneelissa todettiin käsitteiden johtavan helposti harhaan. Helsinkiin rakennetaan liian vähän asuntoja, totesi TkT Mikko Särelä. Tämä johtaa ylikuumentuneisiin asuntomarkkinoihin. Vuoteen 2050 mennessä Helsingin väkiluvun ennustetaan kasvavan 250 000 asukkaalla, joten asuntojen tarve tulee vääjäämättä kasvamaan.

Kaavoitus- ja suojelukysymyksiä

Kaupungit voidaan jaotella joko autokaupunkeihin tai julkisen liikenteen kaupunkeihin. Tämä jaottelu ohjaa osaltaan kaavoitusta. Autokaupungeista on osittain kadonnut palvelu ja ostokset tehdään kaupungin ulkopuolisissa ostoskeskuksissa.  Alueiden eriytyminen on samalla johtanut asuntoalueiden sijaintiin etäällä työpaikoista.

Roihuvuoren metsälähiöön on suunnitteilla täydennysrakentamista. Väljästi 1950- ja 60-luvuilla rakennettu alue olisi syytä suojella kokonaisuutena.  Toisaalta esitetään väitteitä, joiden mukaan ajan henki suosii tiiviyttä ja uudenlaista yhteisöllisyyttä.

Maisema-arkkitehti, tohtorikoulutettava Ranja Hautamäki esitteli Helsingin kartanoympäristöjen sovittamista kaupunkikehittämiseen. Onko meillä enää varaa peltomaisemaan tai väljään metsälähiöön?

Kirjoittaja on maisemantutkimuksen jatko-opiskelija Turun yliopistossa. Hän tutkii Porin kaupungin ja teollisuustoimijoiden välisiä maisemapoliittisia suhteita.

Share on Facebook6Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tapahtumat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *