Elämä alennusmyynneistä

”Olet pihi, sulta menee elämää ohi.” Siitä minua on syytetty. En myönnä mitään. En varsinkaan sitä, että minulta menee elämää ohi. Se olisi suurempi vahinko kuin tilin tyhjentyminen. Olen vain tarkka. Saatan olla oireellisen pedantti pelkäämään, että joudun vararikkoon. Enkä usko sen olevan täysin turha, tyhmä pelko. Samalla kun se pudottaa hiukset ennenaikaisesti, se auttaa yrityksessä pysyä vastuuntuntoisena.

On tärkeää, että on säästössä pahan päivän varalle, mutta myös hyvän. Mitä jos jokin pitkäaikainen unelma vaatii toteutuakseen rahoituksen, joka on itse järjestettävä? Ilman säästöjä joutuisi ehkä luopumaan unelmasta tai vähintäänkin siirtämään sitä tuskastuttavan kauas. Menisikö silloinkin elämää hukkaan? Joutuisi elämään tavalla, jota ei kokisi kaikkein omimmakseen. Mitä tulee elämiseen, voin myöntää olevani malttamaton. Asioiden on hyvä tapahtua silloin, kun sydän sykkii niille kiihkeimmillään.

On kuitenkin oltava myös unelmia, jotka eivät vaadi toteutuakseen taloudellista varakkuutta. On vaarallista pukea haaveet pelkästään ylellisyyksiin. Silloin elämää todennäköisesti lipuu ohi, ihminen katoaa onnellisuuden ulottumattomiin. Raha on vain väline, ei itseisarvo. Sillä voi saada paljon, mutta myös menettää enemmän kuin edes uskoo mahdolliseksi. Elastinen laulaa Eteen ja ylös -biisissään, että ”toiset taas niin köyhii et ei niil oo muut ku rahaa”, mikä on kliseisen osuvasti ilmaistu. Ei pelkällä rahalla elä, vaan unelmilla, joihin rahansa laittaa. Tai unelmilla, jotka eivät vaadi senttiäkään.

Minulle elämä merkitsee unelmaa haaveen sisällä. Elämä on upea mahdollisuus, ei sen hienompaa ole. Haluaisin sanoa, että raha taas vain on numeroita. Mutta valitettavasti pakoiluni rahan merkityksestä ei tuota tulosta, sillä aina palaan siihen, kuinka raha mahdollistaa monia asioita. Raha päästää meidät käsiksi unelmiimme, eivätkä kaikki asiat jää yhtä helposti vain haaveiden tasolle. Jo haaveileminen tekee ihmiselle hyvää, mutta jos mitään ei pysty toteuttamaan, muuttuu tilanne turhauttavaksi.

Opiskelijana odotan niitä aikoja, jolloin voin mennä kauppaan ajattelematta jokaisen ruokapaketin kohdalla, onko minulla siihen varaa. Tällä hetkellä raha on yhtä kuin stressi. Tai tarkemmin sanottuna sen vähyys. Tulisipa rahaa yhtä yltäkylläisesti takaisin, kuin sitä tahtoisi tuhlata. Tai ei ehkä sittenkään. Jos jo nyt ajattelen näin ahneesti, kuinka ahne olisin, jos minulla olisi rahaa määrättömästi. Kohtuus on katoava käsite. Tyytyväisyys korreloituu suhteessa siihen, kuinka paljon meillä on kaikkea. Ja nimenomaan kaikkea mahdollista. Ehkä pitäisi useammin pysähtyä miettimään, mikä oikein on tarpeellista.

Elämääni pohjustaa suunnitelma, jonka toivon jonain päivänä olevan totta. Se liittyy rahaan ja elämänlaatuun. En tarvitse miljoonia voidakseni olla onnellinen ja elääkseni täyttä elämää. Ollakseni onnellinen minun on saatava tehdä asioita, jotka tuottavat inspiraatiota ja suoranaista elämisen pakkoa. Pakottavaa halua elää. Suunnitelmani on, että tulevaisuudessa saan tehdä töitä unelmieni parissa ja saan siitä myös rahaa. Kuulostaa unelta, joka helposti muuttuu painajaiseksi, koska elämällä ei aina ole tapana olla reilu. Mutta jotkut saavat mahdollisuuden ja tarttuvat siihen. Se ei ole mahdotonta.

Haluan kohdentaa ahneuteni rahan sijaan mahdollisuuksiin, joita elämä tuo mukanaan. Ehkä se joidenkin silmissä värittyy pihiytenä, mutta minusta on olennaista löytää oma tapansa kuluttaa. Toiset tuhlaavat, koska ”elävät kuin viimeistä päivää”. Toisille on tärkeää löytää tililtä aina sen verran ylimääräistä, ettei budjetti kaadu yllättäviin menoihin. Yllättävä meno voi olla esimerkiksi lemmikkieläimen eläinlääkärikustannukset tai risteily, jonne ystävät suorastaan pakottavat hauskaa pitämään. Aina rahat johonkin menevät, mutta usein asiaan voi itse vaikuttaa.

Rahan vähyys voi myös olla rikkaus. Alennusmyynneistäkin saattaa tehdä hyviä löytöjä. Itselläni on taipumusta mennä alennusmyynteihin ja olla ostamatta yhtäkään ale-tuotetta. Taito sekin. Minulle vaatteiden laatu ei ole yhteydessä niiden hintaan, vaan ostan vaatteita, jotka koen omannäköisiksini. Sama koskee elämää. Jos tapani elää laitettaisiin riviin muiden kanssa, kuuluisi se taloudellisessa mielessä alennuslaareihin. Olen opiskelija, se on yksi syy. Mutta vaikka kulutan rahaa minimaalisesti, on sen sisältö silti rikasta ja minulle ainutlaatuista. Sellaista, mitä en myisi pois mistään hinnasta.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Lyhytproosa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *