Mun lompakko

Mäkin päätin nyt lähteä tähän lompakkohaasteeseen. Käsilaukkuhaasteen ja vaatekaappihaasteen ja jääkaappihaasteen te rakkaat blogini lukijat olettekin jo nähneet, joten nyt on tämän aika. Eli mä puran lompakkoni sisukset pöydälle ja kerron yksitellen, mitä ne on ja mitä ne siellä tekee.

Ekana tää itse lompakko tietysti, eikö olekin nätti? Ostin tän Nykistä silloin kun käytiin Mannan kanssa. Ei nuo timantit ihan aitoja taida olla, mutta hei Nykistä kuitenkin. Ja mä tykkään murretusta roosasta yli kaiken. Niin kuin varmaan vaatekaappipostauksesta huomasitte.

Ajokorttihan sieltä sujahti kuvattavaksi ensimmäisenä. Niin kuin te nyt tiedättekin, siinä tietenkin lukee Jenna Merenna Lempimaa, syntynyt kuudes kahdettatoista kasikasi. Itsenäisyyspäivänä syntyy itsepäisiä naisia, on Jarkko aina sanonut. Puhukoon isoveli vaan omasta puolestaan, sanon minä. Sen synttäripäivänä ei sitä paitsi edes liputeta.

Kurkataas vielä ajokortin taakse. Mopokortti tämä tosiaan on, ei muuta. Sitä ei onneksi moni hoksaa tarkistaa, menee ihan täydestä lompakossa. Siis en mä tietenkään mitään autoa ilman korttia aja, mutta noin niin kuin imagomielessä. Ja henkkareinahan tämä toimii totta kai myös.

Mennään eteenpäin. Ikean punainen, läpinäkyvä jäsenkorttihan sieltä pilkottaa. Jarkko käski mun hankkia tämän silloin kun käytiin hakemassa mulle tuo vaatekaappi. Että saataisiin alennusta, sehän sen kuitenkin maksoi. On mulla sitten hyvä isoveli. Sitä paitsi tämä kortti on aika hauska, sen läpi pystyy katsomaan ja kaikki näyttää punaiselta.

On täällä tietysti myös vaatekauppojen klubikortteja. GinaTricot, Seppälä, Lindex, H&M, Cubus ja Kultajousi. Kyllähän te mut tiedätte. Tai jos ette tiedä, lukekaa aiempia postauksia. Höylään näitä tietty kanta-asiakasetujen toivossa, vaikka taitaa ne kyllä jo naamastakin tuntea. Ruokakauppojen etukortteja mulla ei ole.

Okei, sit mennään valokuvaosastolle. Jarkon ja Marin lapset tietty, Nelli Pastilli ja Kaisa Superminttu. Ei nuo toiset nimet tietenkään ole oikeat, ne on mun keksimät. Pitäähän tädin lellilapsilla olla omat lempinimet. Pastillilla on muuten päällä mun ostama Mymmeli-paita, Seppälän alesta toissakeväältä. Nää on täällä siksi, että mun lompakko olis uskottava. Kaikilla uskottavilla täti-ihmisillähän on lompakossa sukulaislasten kuvia.

No okei, lasten kuvien oikea syy on niiden alla oleva salakuva. En oo näyttänyt sitä kenellekään ennen tätä, enkä näytä nytkään kuin teille, rakkaille lukijoilleni. Tää on Mikko, Marin veli. Jarkko on sanonut mulle, että en saisi tykätä siitä. Että sehän olis kuin jostain huonosta elokuvasta, jos sisko olis veljensä vaimon veljen kanssa. Piiri pieni pyörii. Mutta minäpä olenkin pistänyt lapset suojaamaan enoaan ja tätinsä tulevaa miestä. Mikko on hyvässä tallessa täällä mun lompakossani.

Mikon valokuvan vieressä on sen puhelinnumero pienellä ruutupaperinpalalla. Se antoi sen mulle kun hankittiin kimpassa Jarkolle ja Marille häälahjaa, Aalto-maljakkoa. Hoidettiin homma yhdessä, mä valitsin ja se maksoi. Oon varma, että me hoidettaisiin kaikki hommat yhtä hyvin yhteistyössä. Pidän numeroa täällä tallessa, jos vaikka keksisin meille jonkun muun yhteisen projektin. Älkää kertoko Jarkolle.

Sit vielä lopuksi kolikkotasku. Täällä on kaksi euroa ja neljäkymmentäviisi senttiä. Tarttisin kyllä viisi euroa, kun jäin eilisellä shoppailureissulla Mannalle velkaa. Se lainasi, että sain ostettua ihanan uuden kesämekon, josta aion tehdä oman postauksensa vielä tällä viikolla. Mekko on tietysti murretun roosan värinen.

Siinäpä oli mun lompakkoni sisältö. Heitän haasteen eteenpäin kaikille halukkaille. Eli siis esitelkää omien lompakoittenne sisältö. Tällä mun blogissani palataan huomenna taas tavallisiin juttuihin, vaatteisiin ja elämään yleensä. Moikka siihen asti!

Rakkaudella, Jenna

 

Edit. Jarkon pyynnöstä vedin palkit Superminttupastillien silmille. Mutta ymmärtänette idean, lompakossani on veljen lasten valokuvat. Ja joo Jarkko, heitin sen Mikon kuvan pois. No ihan totta heitin!

Edit-edit. Löysin laukun pohjalta euron ja kolmekymmentä senttiä, sekä viisi dollaria. Mulla on siis kolme euroa ja seitsemänkymmentäviisi senttiä sekä viisi dollaria. Jospa Manna kelpuuttaisi nämä?

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Lyhytproosa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *