Kirjallisuutta rahasta, työstä ja kuluttamisesta

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kapitalistisen järjestelmän luonnollisuuteen syntyneiden jälkiteollisten ikäpolvien kokemuksia suomalaisesta työstä ja kuluttajuudesta.

Kotimainen nykykirjallisuus tarkastelee kriittisesti muun muassa ironian ja dystopian keinoilla ihmisen ja inhimillisyyden muuttumista rahallisesti määriteltävään arvoon. Tutkimusaineistokseni valikoitui kolme 2010-luvulla julkaistua teosta, joiden kirjoittajat ovat syntyneet 1970-luvulla.

Kolme romaania

Miika Nousiaisen Metsäjätissä (2011) kuvataan tehdaskaupungin palkkatyöläisyyden ja yhteisökulttuurin muutosta jälkiteollisen työn maailmaan globaaleille markkinoille, joilla pärjäävät ne, jotka bourdieulaisittain onnistuvat haalimaan eniten resursseja: koulutusta, verkostoja, rahaa. Ensimmäisen polven jälkiteollinen yksilö, Metsäjätti-konsernin Vice President Pasi, on jumissa vanhan ja uuden kulttuurin välissä.

Tuomas Kyrön Kerjäläisessä ja jäniksessä (2011) romanikerjäläinen Vatanescu matkustaa ihmissalakuljettajan avulla Suomeen. Hän haluaa lapselleen nappulakengät eli paremman tulevaisuuden. Vatanescu tulee systeemin ulkopuolelta ja toteuttaa unelmansa, kun pääsee vähitellen osaksi länsimaista kulutuskulttuuria.

Venla Hiidensalon Mediahuora (2012) kertoo (pakko)pienyrittäjyydestä, jossa tekstityöläisellä, vapaalla toimittajalla Maria Vartiaisella, ei ole oikeutta tai mahdollisuutta sen enempää sosiaaliturvaan kuin moraaliin, mikäli haluaa pysyä työn syrjässä kiinni ja ruokkia jälkikasvunsa.

Menestyjät ovat yksilöitä, syrjäytetyt massa

Niin sanottu ”talousdiskurssi” näkyy teoksissa kaikilla elämän alueilla: lapsuus on kaupallista, lapsi on vanhempiensa kulutusprosessi. Koulunkäynti ja nuoruus ovat mahdollisuuksia rakentaa yksilöllinen persoonallisuus. Tähän vaikuttaa myös se, minkälaisilta aikuisilta nuori saa tukea. Aikuisena ne, jotka ovat onnistuneet haalimaan resursseja ja sinnittelevät edelleen pelissä mukana, voivat valita työn, joka ilmaisee heidän asemaansa sosiaalisilla pelikentillä. Toiset putoavat kelkasta, eikä pudokkaille riitä sympatiaa tai sijaa työmarkkinoilla. Heidän sosiaalisen olemassaolonsa merkitys on olla ryhmä, johon menestyjät voivat peilata itseänsä ja tarpeen tulleen syyttää yhteiskunnallisista ongelmista. Menestyjät ajattelevat siis itse olevansa persoonallisia yksilöitä, mutta syrjäytetyt nähdään yhtenäisenä massana.

Työ ja kulutuskulttuuri

Henkilöhahmojen tarinoita tarkastelemalla rakennan analyysin siitä, miten sukupuoli, sosiaalinen tausta, vanhemmat ja vanhemmuus sekä koulutusvalinnat vaikuttavat toimijan sijoittumiseen yhteiskunnassa. Lisäksi tarkastelen miten työ ja tulotaso määrittelevät henkilöiden tarpeita. Kulutusvalinnoilla sijoitutaan kulutuskulttuurissa eräänlaisiin luokka-asemiin. 2010-luvun kulutuskulttuurissa median tekstit, esitykset ja sosiaalisen median käyttäminen ovat suuressa roolissa, joten kirsikaksi kakun päälle tarkastelen mediakulttuurin merkitystä kunkin aineiston henkilöhahmon tarinassa.

Pro gradu -tutkielma ”Näytä pukumieheltä, puhu kuin pukumies, keksi itsellesi elämä”. Kuluttajasubjektit 2010-luvun kotimaisessa kirjallisuudessa valmistuu kotimaisen kirjallisuuden oppiaineeseen keväällä 2016.

Kirjoittaja on viidennen vuoden kotimaisen kirjallisuuden opiskelija, äidinkielen opettaja sekä melkein maisteri, joka on läpi opiskeluvuotensa ollut kiinnostunut rahan, kuluttamisen ja mediakulttuurin representaatioista sekä sosiaalisten erojen tuottamista mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista.

Share on Facebook33Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opinnäytteet Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *