Kolme kahden hinnalla

Raha- ja talouspuhe on aikamme regulatiivinen ideaali, eli sitä kohti pyrkimistä ei tarvitse yleensä erikseen perustella, mutta siitä lipeämistä kylläkin. Oli aihe melkein mikä tahansa, kuten hyvinvointi, kurjuus, taide, kulttuuriperintö, pakolaiset, mielekäs elämä, kasvatus, koulutus, sivistys tai luonnonpuistot ja sienisato, puhe kääntyy välttämättä jossakin vaiheessa rahaan ja yleensä sitä pidetään painavimpana puheenvuorona, jolle muiden ulottuvuuksien on alistuttava. Sivistää saa, kunhan se mahtuu säästötavoitteeseen, tai luonnonpuistoja voi perustaa, kunhan se ei tärvää kansakunnan teollista ja taloudellista toimeliaisuutta.

Rahapuheen ylivallalle on syynsä: se antaa yhteismitallistavan neuvotteluvälineen ja mahdollistaa yhteistyön ja yhteiselämän eri intresseillä varustettujen ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Hyvinvointia on syntynyt sinne missä tämä on ymmärretty ja pantu käytäntöön: kauppa se on joka kannattaa, eikä kauppaa voi tehdä jos kaikki ovat tappamassa toisiaan. Mutta onko yhteismitallistava ja samalla latistava rahapuhe tullut tiensä päähän samalla tavalla kuin teollisen tuotannon ihannekuva työstä?

Hiiskuttua-lehden keväinen teemanumero haluaa paloitella raha- ja talouspuheen murusiksi ja näyttää mitä kaikkea inhimillistä siihen liittyy, miten arvostus, sopimukset, ahneus, köyhyys, yhteiskunnallinen asema, varallisuuden mittarit menneisyyden Varsinais-Suomessa, tai kuviteltu juutalaisten kyltymätön rahanhimo ovat ihmisiä motivoineet, hyvään, pahaan ja vielä pahempaan. Toivottavasti suurliikemiehet ja -naiset, poliitikot ja muut päätöksentekijät, yliopistojen talousvastaavat ja säästöpossut lukevat tuoretta Hiiskuttua, ja saavat eväitä todellisuuden monitahoisempaan ymmärtämiseen, sen näkemiseen, miten raha, talous ja rahatalous on historiallinen ja kulttuurinen olio.

Aika on rahaa. Aikaa voi ostaa, myydä säästää ja tuhlata. Hiiskutun kirjoitukset on varmuuden vuoksi paketoitu 2500 merkin kokoisiksi, joten lyhyellä ajallisella investoinnilla saat paljon. Melkein kuin kolme kahden hinnalla. Kyllä lähtee, ja kyllä kannattaa.

Kirjoittaja on uskontotieteen professori ja Hiiskuttua-lehden päätoimittaja.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Pääkirjoitus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *