Markkinavoimien uskonvaraisuus

Pörssikeinottelu, osakesijoittaminen ja muu tulevaisuuteen tähtäävä vaurastuminen vaatii lujaa uskoa siihen, että sijoituksen arvo käyttäytyy odotetulla tavalla. Tavalliselle palkansaajallekin tarjotaan pankeissa erilaisia sijoitussalkkuja, joista toiset vaativat lujempaa luottamusta kuin toiset. Varovaiset sijoittajat saavat pienempiä voittoja, kun taas tosiuskovaiset hyväksyvät suurempia riskejä ja toisinaan tästä hyötyvät. Ilman riskinottoa, ilman uskoa talouden kehittymiseen nykyinen talousjärjestelmämme romahtaisi. Perusteltu usko on terveen talouden kivijalka.

Sokea usko

Pyramidihuijauksissa vahvistetaan sokeaa uskoa tutuilla keinoilla: kerrotaan esimerkkejä menestystarinoista, tarjotaan todistusaineistoksi pientä mutta riihikuivaa voittoa, käytetään luottamukseen perustuvia sosiaalisia verkostoja uusien sijoittajien hankkimiseksi. Sokean uskon vahvistuessa nähdään vain positiivisia merkkejä, jotka kertovat sijoituksen onnistumisesta.

Tulppaanisipulit, uskomukset, odotukset ja romahdus

Catalogue of Dutch bulbs (Gruilemans, J.J. & Sons., 1912). Wikimedia Commons.

Catalogue of Dutch bulbs (Gruilemans, J.J. & Sons., 1912). Wikimedia Commons.

Mutta mitä markkinavoimat oikein ovat? Markkinavoimat koostuvat pelaajien uskomuksista ja talouden rakenteista. Kun talouden rakenteet olivat vielä yksinkertaisia, uskomusten ja odotusten rooli näkyi selvemmin, kuten esimerkiksi vuonna 1634 alkaneessa Hollannin tulppaanimaniassa. Siirtomaista tuotiin tulppaanisipuleita, joista pian kehkeytyi intohimoisen kaupankäynnin kohteita. Kauppiaat ja aateliset hankkivat tulppaanisipuleita osoittaakseen arvoaan, mutta pian muukin väki houkuteltiin mukaan. Tulppaanisipulien hinta nimittäin nousi nousemistaan, ja näytti siltä ettei sipuleihin sijoittava voinut tehdä väärin. Talonpojat vaihtoivat lampaansa, oluttynnyrinsä ja lihottamansa siat tulppaanisipuleihin, ja tarinan mukaan yksi onneton merimies vahingossa söi omaisuuksien arvoisen sipulin luullessaan sitä punasipuliksi, jolla olisi terästänyt ateriaansa. Vähältä piti ettei häntä lynkattu. Tulppaanimanian pyörteissä ihmiset varallisuudestaan riippumatta sijoittivat omaisuutensa tulppaanisipuleihin, kunnes yhtäkkiä, kolmen vuoden arvonnousun jälkeen tuli romahdus. Sipuleista ei enää maksettukaan mitään, eikä niitä saanut vaihdettua edes pieniin possuihin tai tuopilliseen olutta. Melkoinen osa hollantilaisista köyhtyi kerralla, mutta osa jatkoi varakkaampana elämäänsä.

Tulppaanisipulien arvonnousu vaati lujaa, jaettua uskoa hyödykkeen vaihtoarvoon, joka romahti ilmeisesti siinä vaiheessa kun sipuleilla yritettiin ostaa takaisin oikeasti hyödyllisiä asioita. Tulppaanisipulin vaihtoarvo ja käyttöarvo, jotka olivat singahtaneet eri radoille, olivat palaamassa takaisin, lähelle toisiaan.

Mustat tahitilaishelmet

Luxury in Black and White. Maia C, CC BY-NC-ND 2.0, Flickr.

Luxury in Black and White. Maia C, CC BY-NC-ND 2.0, Flickr.

Siinä missä tulppaanisipulien vaihtoarvo tuli takaisin alas, muutama vuosikymmen sitten kauppoihin tulleiden mustien tahitilaishelmien arvo jäi yläilmoihin. Jalokivikauppiaat James Assael, Jean-Claude Brouillet ja Henry Winston oivalsivat laittaa mustien helmien lähtöhinnan taivaisiin, ja mainostaa niitä vain kaikkein eksklusiivisimmissa paikoissa. Ostajat ajattelivat, että tämän täytyy olla arvokasta, ja toteuttivat oman odotuksensa: mustat helmet muuttuivat kerralla kannattavaksi sijoituskohteeksi.

Kirjoittaja on uskontotieteen professori ja Hiiskuttua-verkkolehden päätoimittaja.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *