Mechthildin matkassa tieteenalalta toiselle

Kulttuurihistorian jatko-opiskelu ei aina ole helppoa – varsinkaan sellaiselle, joka on suorittanut perustutkintonsa muulla alalla!

Keskityn väitöskirjassani keskiaikaisen mystiikan tutkimukseen. Tarkasteluni kohteena tulee näillä näkymin olemaan ainakin Mechthild Magdeburgilainen sekä tämän laaja, seitsenosainen Das fließende Licht der Gottheit -kirjoituskokoelma. Mechthild oli 1200-luvulla elänyt naispuolinen mystikko. Mystiset kokemukset olivat merkittävä osa hänen elämäänsä jo nuoruusvuosista lähtien. Myöhemmin hän alkoi myös kirjoittaa kokemuksistaan; Das fließende Licht der Gottheit -kokoelma syntyi näin. Mechthildin kieli on hyvin kuvallista, ja hänen kuvaillessaan Jumalaa kolminaisuus korostuu kautta koko kirjan. Kolminaisuus myös esiintyy monenlaisena ja monissa rooleissa: esimerkiksi rakkaussuhteen osapuolena.

Mechthildin tekstin tarkastelu ja analysointi on kaiken kaikkiaan kiehtova ja mielenkiintoinen tehtävä. Pro gradu -tutkielmassanikin analysoin erästä keskiaikaista rukouskirjaa varsin pikkutarkasti, ja myös työni suomentajana on ohjannut tekstien tarkkaan tarkasteluun. En siis ole taustaltani historioitsija, vaan olen valmistunut Tampereen yliopistosta Saksan kielen ja kulttuurin oppiaineesta. Osittain tämä merkitsee myös ongelmaa: nyt väitöskirjaa tehdessä minun pitäisikin omaksua uusi, historioitsijamaisempi ajattelutapa.

Historioitsijaksi oppimassa

On ajateltava kuin historioitsija! Olen kuullut väitettävän, että tämä lausahdus kuvaisi yksinkertaisuudessaan kaikkein parhaiten historiantutkimuksen metodia. Historioitsija ei saa keskittyä pelkästään tutkimuskohteeseensa, vaan hänen on tartuttava kaikkiin lankoihin, jotka vievät sen ulkopuolelle ja lähdettävä seuraamaan niitä. Kuten Kari Immonen toteaa teoksessaan Historian läsnäolo (1996), historiantutkija ei voi puhdistaa kohdettaan ympäristöstään, jotta näkisi sen tarkemmin. Päinvastoin: hänen pitää kytkeä kohde ympäristöönsä mahdollisimman monin ja perustelluin siten.

Mechthildin kirjoituskokoelma on sisällöltään ja kieleltään kiehtova. Historioitsijana en kuitenkaan saa keskittyä vain tekstin rakenteeseen ja värikkääseen kieleen, vaan minun on pyrittävä näkemään teksti oman aikansa ja paikkansa kontekstissa. Mahdollisia tutkimuksen ja tulkinnan polkuja on joka tapauksessa lukemattomia. Oma polkuni on historioitsijan polku, vaikka sen löytäminen ryteikköisestä maastosta tuottaisikin minulle aluksi hieman vaikeuksia.

Kirjoittaja on jatko-opiskelija kulttuurihistorian oppiaineessa.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *