Populaarikulttuurin monet muodot

Elokuvat, rock-musiikki, sarjakuvat, pelit, internetilmiöt ‒ siinä muutama esimerkki populaarikulttuurin alueista, joihin liittyvää tutkimusta esiteltiin lokakuussa 2015 Turussa populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelman (PPCS) päätösseminaarissa.

PPCS järjesti 23. lokakuuta 2015 pop slam -tapahtuman Turun kaupunginkirjastolla, jossa ohjelman nuoret tutkijat esittelivät 10 minuutin esityksissä omia tutkimuskohteitaan. Aiheet vaihtelivat 1800-luvun Wienistä ja siellä ilmestyneistä huumorilehdistä 1980-luvun yhdysvaltalaiseen keskusteluun Reaganista, pornosta ja rock-musiikista ja 2010-luvulla Suomessa käytävään keskusteluun nettiäitiydestä.

Vuosina 2012‒2015 rahoitettu tohtoriohjelma on nostanut populaarikulttuurin tutkimuksen asemaa yliopistoissa runsaasti ja päivän aikana kuulluissa esityksissä nähtiin aiheiden laajan kirjon kautta populaarikulttuurin tutkimuksen merkitys. Professori Hannu Salmi toivoikin avaussanoissaan, että ohjelman avaaman polun myötä ei olisi enää tarvetta keskustella siitä, onko populaarikulttuuri hyväksyttävä tutkimuskohde yliopistoissa.

Ihmisläheiset tutkimusaiheet

Populaarikulttuurin tuotteisiin liittyy tunteita, kokemuksia ja elämyksiä. Tapahtumassa esitellyt tutkimuskohteet ovatkin ennen kaikkea inhimillisiä tuotoksia, jotka koskettavat, kuohuttavat, naurattavat ja puhututtavat. Tapahtumissa kuulluissa esityksissä keskusteltiin mm. väkivallan muuttuvista muodoista elokuvien äänimaailmaa tarkastellessa, työelämän muutosten kulttuurisesta kuvasta suositussa Fok_It-sarjakuvassa, musiikkifestivaaleista mikrokansallisina tiloina ja tyttöenergiasta 1990-luvun sukupolvikokemuksena.

Kulttuurihistorian tutkija Maiju Kannisto puhui seminaarissa otsikolla ”Massamedia – mitä Mainos-TV myy?” Hän nosti esiin, millä tavoin Mainos-TV myi mainospaikkoja kohderyhmät huomioon ottaen 1980‒1990-luvuilla.

Kulttuurihistorian tutkija Maiju Kannisto puhui seminaarissa otsikolla ”Massamedia – mitä Mainos-TV myy?” Hän nosti esiin, millä tavoin Mainos-TV myi mainospaikkoja kohderyhmät huomioon ottaen 1980‒1990-luvuilla. Kuva: Elina Karvo.

Tapahtuman päätteeksi käydyssä paneelikeskustelussa pohdittiin vielä laajasti populaarikulttuurin tutkimuksen hyötyjä ja merkityksiä. Tutkimuksen hyödyistä puhuttaessa nousee usein esille niistä saatava taloudellinen hyöty, vaikka humanistisessa tutkimuksessa tätä on vaikea, jos ei mahdotonta nähdä. Keskustelussa todettiinkin yksimielisesti, kuinka on tärkeää miettiä myös muunlaisia tutkimuksen tarjoamia hyötyjä. Populaarikulttuurin tutkimuksen oikeutukseksi riittää jo se, miksi jokin kulttuurinen tuote kiinnostaa yleisöä.

Populaarikulttuurin tutkijoiden työelämäodotuksia nähtiin parantavan tutkittavien aiheiden ihmisläheisyys: suuri yleisö on näiden tuotteiden kuluttajia ja niistä kiinnostuneita, minkä vuoksi tutkimuksen esitteleminen on helppoa ja popularisointi mielekästä.

Populaarikulttuurin tutkimuksen tohtoriohjelma (PPCS) oli neljän korkeakoulun ‒ Turun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen sekä Åbo Akademin – yhteinen, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Suomen Akatemian rahoittama ohjelma.

Kirjoittaja on kulttuurihistorian jatko-opiskelija.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tapahtumat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *