Vain rajallinen määrä hyvää

Varhaismodernin ajan ihmiset ajattelivat, että taloudellista hyvää oli maailmassa jaettavissa vain rajallinen määrä. Tämä tarkoitti sitä, että toisen menestys oli pois omasta hyvästä, jota oli pyrittävä lisäämään kaikin keinoin. Yleisenä keinona 1600-luvun Turussa käytettiin toisen onnen kyseenalaistamista haukkumalla vastapuolta tai levittämällä hänestä perättömiä huhuja.

Pieni velka, suuret mittasuhteet

Pieni velka saattoi saada suuret suhteet. Vuonna 1645 porvari Nils Silli kiihtyi kadulla kaalimaalleen matkalla olleelle porvari Matts Tontille ja kutsui tätä valehtelijaksi, pirttimieheksi, pyöveliksi ja murhamieheksi. Vastaus tuli pikaisesti, sillä Tontti kutsui kaupungin pyövelin perheen kanssa riidoissa ollutta Silliä itseään pyöveliksi ja pyövelin naapuriksi. Kumpikin porvari korosti toisen kunniattomuutta ja heikkoa taloudellista tilannetta vertaamalla tätä pyöveliin. Esimerkiksi pirttimies tarkoitti toisten nurkissa asuvaa viratonta huonemiestä.

Juorujen mahti

Myös mahtiporvaristo syyllistyi asiattomaan käytökseen. Johtavan porvariston naiset olivat herkkiä loukkaantumaan asemansa tahraamisesta. Oikeudessa vastapuolelle voitiin sanoa, että oltiin samanarvoisia, porvarin tyttäriä molemmat. Vuonna 1628 porvarisvaimo Malin Träll levitti huhua, että raatimiehen vaimo Margareta Gabrielintytär oli maannut palvelijansa kanssa. Oikeus totesi molemmat naiset kunniallisiksi ja jumalisiksi porvarisvaimoiksi.

Huhujen levittämisellä saattoi kuitenkin olla kohtalokas vaikutus. Mikäli ihminen ei puhdistanut tai voinut puhdistaa mainettaan oikeudessa, oli hän juuri sellainen, kuin juorut ilmoittivat. Tämä puolestaan vaikutti hänen perheensä taloudelliseen menestykseen, sillä kunniattoman ihmisen kanssa ei välttämättä enää haluttu olla taloudellisessa kanssakäymisessä.

Simon Blom anoi raadilta toistuvasti, että se edistäisi hänen asiaansa. Raati kuitenkin katsoi, että hän valitti asioista jatkuvasti aiheetta ja työllisti siten turhaan jo valmiiksi kiireistä raatia. Turun kaupunginarkisto, raastuvanoikeuden pöytäkirja BIa 8, 1636, päiväämätön liite. Kuva: Veli Pekka Toropainen.

Simon Blom anoi raadilta toistuvasti, että se edistäisi hänen asiaansa. Raati kuitenkin katsoi, että hän valitti asioista jatkuvasti aiheetta ja työllisti siten turhaan jo valmiiksi kiireistä raatia. Turun kaupunginarkisto, raastuvanoikeuden pöytäkirja BIa 8, 1636, päiväämätön liite. Kuva: Veli Pekka Toropainen.

Sukkapakoiset saiturit

Valtaporvari Simon Blom tunnettiin Turussa melkoisena suunsoittajana. Hänen häväistyskirjoituksensa eli pasqilinsa olivat niin tavallisia, että hänen sanottiin antaneen kaikille turkulaisille pilkkanimen. Hän pilkkasi useita turkulaisia lukkarin länkisäärisen hevosen ominaisuuksilla, mutta kaksi raatimiestä, joita hän syytti taloudellisiksi vihollisikseen, saivat rahaan liittyvät pilkkanimet. Toinen kun oli sukkapakoinen ja toinen saituri! Hyvät turkulaiset hermostuivat lopulta niin, että raati tuomitsi Blomin karkotettavaksi kaupungista. Kuningatar Kristina armahti Blomin tämän odotettua aikansa maatilallaan Luonnonmaalla, ja Simon saattoi palata kaupunkiin. Hänelle tosin ilmoitettiin, että mikäli hän enää haukkuisi kaupunkilaisia, hänen kielensä voitaisiin leikata pois.

Fil. maist. Veli Pekka Toropainen väittelee Suomen historian oppiaineessa 14.5.2016 aiheesta Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623─1670.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *