WiderScreen – akateemisen verkkolehden muodonmuutos

Akateemiselle tekstityöläiselle verkkojulkaiseminen on ollut jo pitkään arkipäivää. Viime vuosina kehitys näyttää ottaneen lisää vauhtia, kun yhä suuremmassa määrin tiedelehdet tulevat ulos verkkoversioina ja painetuista lehdistä ollaan luopumassa. Yliopistolla verkkojulkaiseminen perinteet ulottuvat yli 20 vuoden taakse. Tarkastelen tässä jutussa hieman tarkemmin yhden HKT-laitoksen julkaisun muodonmuutosta. Päätoimitan tällä hetkellä digitaalisen kulttuurin koordinoimaa WiderScreen-julkaisua, joka on keskittynyt monitieteellisesti audiovisuaalisen ja digitaalisen kulttuurin tutkimuksen julkaisemiseen.

WiderScreenin juuret ulottuvat vuosiin 1993–1994, jolloin historian laitoksella joukko elokuvista kiinnostuneita opiskelijoita haaveili omasta alan julkaisusta. Haaveista siirryttiin käytännön toteuttamiseen kesällä 1997. Päivänvalonsa näkivät kaksi toisistaan poikkeavaa verkkolehteä: elokuvajournalismiin keskittynyt Film-O-Holic ja tieteelliseen kirjoittamiseen keskittynyt WiderScreen. ”Julkaisut synnytti siis intohimo elokuvaan”, on todennut molemmissa lehdissä vaikuttanut elokuvahistorioitsija Kimmo Ahonen, joka toimi myös WiderScreenin ensimmäisenä päätoimittajana.

WiderScreenin ensimmäinen numero tuli ulos keväällä 1998 ja lehteä on julkaistu siitä asti säännöllisesti. Tältä osin WiderScreen on yksi Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita akateemisia verkkolehtiä. Julkaisulle etsittiin alusta lähtien omaa profiilia ja toimituspolitiikan johdosta päädyttiin esseistiseen ja lukijaystävälliseen formaattiin. Lehdestä ei näin ollen haluttu esimerkiksi akateemisen Lähikuvan kilpailijaa. Tarkoitus oli myös tarjota nuorille, vasta kirjoittajanuraansa aloittaville perus- ja jatko-opiskelijoille sopivaa julkaisufoorumia. Lisäksi artikkeleja ja katsauksia pyydettiin myös tieteen ammattilaisilta. Ensimmäiseen WiderScreenin numeroon kirjoittivat muun muassa Veijo Hietala, Hannu Salmi, Jari Sedergren ja Eero Kuparinen. Tästä toimituspolitiikasta ei ole luovuttu, vaan lehteen voivat kirjoittaa edelleen hyvin monentasoiset kirjoittajat.

WiderScreenin pitkän historian aikana lehden vetovastuu siirtyi aluksi historian laitoksen puolelta mediatutkimuksen oppiaineeseen. Päätoimittajina ovat vaikuttaneet Ilona Hongisto ja Outi Hakola – välillä numeroille saatiin myös vierailevia toimittajia. Olen itse toiminut WiderScreenin päätoimittajana vuodesta 2013 alkaen, vaikka olin mukana jo ihan lehden perustamisvaiheessa.

WiderScreen on toiminut julkaisukanavana audiovisuaalista kulttuuria sekä populaarilla että akateemisella otteella käsitteleville jutuille. Lehti aloitti melko puhtaasti elokuva- ja televisiotutkimukseen painottuneena julkaisuna, mutta mediakenttä on näiltä osin huomattavasti laajentunut. Lehti on lisäksi aina ollut ilmainen open access -julkaisu. Alkuvuosina WiderScreenin kävijämäärät olivat vielä hyvin vaatimattomat, eikä palautettakaan hirveästi tullut. Nykyisin tilanne on jo selvästi muuttunut. Vuosien 2015–2016 aikana aktiivisten lukijoiden määrä on ollut noin 6 000 ja kävijöiden määrä on yli 50 000.

TUTK_Saarikoski_kuva

Petri Saarikoski. Kuva: Heli Leppäniemi.

Mediakentän muutokset ja toisaalta akateemisen julkaisutoiminnan uudet vaatimukset ovat aivan viime vuosina näkyneet lehden ammatillisen profiilin vahvistumisena. Syksyllä 2012 WiderScreen muuttui vertaisarvioiduksi tieteelliseksi julkaisuksi, jossa oli nimetty, poikkitieteellinen ja useista eri yliopistoista kotoisin oleva toimituskunta ja systemaattiset toimituskäytännöt. Tällä hetkellä julkaisulla on Jufo 1 -luokitus.

Minkä tahansa akateemisen lehden riskinä on aina toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden uupuminen työtaakan alle – työtähän tehdään lähes aina oman päätyön rinnalla. Lisäksi taistelu lehden rahoituspuolen turvaamisesta on aina oma kohtalonkysymyksensä nyt kun kulttuurirahoitusta on jatkuvasti leikattu. Varsinkin akateemisten paperilehtien tulevaisuus on yhä epävarmemmalla pohjalla. Näkemykseni kuitenkin on, että Suomessa on edelleen tilaa monenlaisille ja hyvin erityyppisillekin tiedelehdille, jotka profiloinnilla voivat löytää oman polkunsa ja kehittää myös hedelmällistä yhteistyötä.

Kokemukseni lehden päätoimittamisesta ovat olleet hyvin vaihtelevia. Numeroiden osalta olen tyytyväinen lehden toiminnan jatkuvuuteen ja tasaisuuteen. Toisaalta lehden toimittamisen vaatima työmäärä on ollut yllättävän suuri. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tiedetoimittamisesta kiinnostuneita kokeilemaan millaista akateemisen verkkolehden pitkäaikainen vetovastuu tuo tullessaan. Tieteen ammattilaisten ja opiskelijoiden kanssa työskentely on aina ilo – varsinkin kun näkee konkreettisen työn tuloksen lopulta verkossa julkaistussa muodossa.

Kirjoittaja on digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori ja WiderScreen-lehden päätoimittaja.

WiderScreenin tuplanumero 1–2/2016 nimellä ”Doomilaakson kevät” julkaistiin pääsiäisen alla.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *