Eesti Rahva Muuseum: Viron uusi kansallismuseo Raadissa

Viron uusi kansallismuseo avautui lokakuussa Tarton Raadissa vanhalle neuvostolentokentän kiitoradalle. Lasipintaisessa 350 metriä pitkässä museossa on noin 6 000 neliötä näyttelytiloja sekä runsaasti muun muassa teatteri-, ravintola-, kirjasto- ja varastotilaa. Kokonaispinta-ala on noin 34 000 neliötä.

Museo keskittyy perus- ja tilapäisnäyttelyissään virolaiseen arkielämään ja suomalais-ugrilaisiin kansoihin. Se on tiedottanut erinomaisesti näyttelyprofiilinsa perusteista, moderneista teknisistä ratkaisuista, kustannuksista sekä jatkotoimistaan. Suomalaisesta näkökulmasta voidaan tehdä pieniä lisähuomioita. Syyskuun 29. päivänä järjestetyissä avajaisissa oli läsnä muutama turkulainenkin alan edustaja. Yleisin ajatus keskuudessamme taisi olla vilpitön ihastus ja samanaikainen kateus.

Lokomobiili eli höyrytraktori sopii saumattomasti museonäyttelyn aikajanaan digitaalisten kuvakertomusten rinnalle. Kuva: Timo J. Virtanen.

Lokomobiili eli höyrytraktori sopii saumattomasti museonäyttelyn aikajanaan digitaalisten kuvakertomusten rinnalle. Kuva: Timo J. Virtanen.

Turkulaisen kansatieteen ensimmäinen professori Ilmar Talve kertoo muistelmissaan, kuinka hän työskenteli Raadin kartanossa sijainneessa kansallismuseossa jo vuonna 1940 saatuaan kandidaatintutkielmansa aiheeksi vuolimet (puuastioiden valmistuksessa tarvittava työkalu). Jo 1920-luvulla Viron Kansallismuseon ensimmäisenä johtajana oli toiminut kansatieteilijä Ilmari Manninen, jolla ennen virkaansa oli rooli Naantalin museon perustajana. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana Tarton-vierailuillani on aina puhuttu Mannisesta, Raadista ja uudesta museosuunnitelmasta. Talvestakin yhä enemmän ja erityisesti, kun hän lähes viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen palasi jälleen Viroon. Tarton keskustan Rautatieläisten klubirakennukselta on vihdoin 2016 siirrytty neuvostoaikaiselle lentokentälle. Vanha kartanoalue on edelleen osa laajaa ja kehittyvää kokonaisuutta.

Uurali kaja -osasto perustuu paljolti visuaalisiin ja ei-esineellisiin efekteihin. Suomalais-ugrilaisen osaston suunnittelutyössä on ollut mukana mm. Turun yliopiston kansatieteen dosentti Ildikó Lehtinen. Kuva: Timo J. Virtanen.

Uraali kaja -osasto perustuu paljolti visuaalisiin ja ei-esineellisiin efekteihin. Suomalais-ugrilaisen osaston suunnittelutyössä on ollut mukana mm. Turun yliopiston kansatieteen dosentti Ildikó Lehtinen. Kuva: Timo J. Virtanen.

Koko hanke, mutta myös sijainti ovat voimakkaasti kansallisia ja osin myös symbolisia. Etnologit, arkeologit ja muutkin kulttuurientutkijat ovat saaneet uuden näyteikkunan eurooppalaiseen ja miksei globaaliinkin keskusteluun. Suomalaisessa mediassa rakennus ja hanke on yleisen myönteisyyden lisäksi  (TS 25.9.) esitelty maalle nostetuksi valaaksi, möhkälemäiseksi ja lähes suuruudenhulluksikin. Oma mielikuvani niin arkkitehtuurista kuin museosubstanssistakin on kuin nousuun valmis tähtilaivaston alus.

Ranskalaisen DGT Architects -toimiston suunnittelemasta kokonaisuudesta tulee epäilemättä KUMUn tapainen eurooppalainen turistikohde. Virolaisen rahoituksen (75 milj. euroa) tuote on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä kokoelma tai käyntikohde. Se on kansallisen ylpeyden ja erilaisten arjen aikojen asiantunteva, mutta yleisöystävällinen kokonaisesitys.  Esihistoriallisen keramiikan pienet palaset eivät häpeile massiivisen höyrykoneen rinnalla. Yhtä lailla esillä ovat 1980-luvun muovikassit kuin liikkuvan kuvan avulla esitettävät monet suuret kertomukset. Virolaisen arjen ohella tärkeäksi nostettu suomalais-ugrilaisuus esittäytyy paljolti digitaalisin ja visuaalisin keinoin. Kannattaa suunnata Viroon ja jatkaa matkaa Tallinnasta eteenpäin.

Kirjoittaja on kansatieteen lehtori.

Share on Facebook8Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Ajankohtaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *