Jalkapatikassa

Kun maisemantutkimus menee metsään, ei mene päin mäntyä.

Metsän uumenissa. Kuva: Katri Hämäläinen.

Metsän uumenissa. Kuva: Katri Hämäläinen.

Mikä ihmeen vaelluskurssi?

Kerroin hevosystävilleni, opiskelukaverille ja partiotovereille olleeni vaelluskurssilla. Hauskasti useamman päässä selkeästi löi tyhjää. Porin yksikön Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman maisemantutkimuksen oppiaine järjesti elokuussa 2016 vaelluskurssin. Kurssi oli FT Sami Louekarin käsialaa. Reitti ja kohteet oli hyvin valittu ja saimme niistä ennakkoon tietoa. Kuljimme 60 kilometrin reitin Lopelta Tammelaan neljän päivän aikana, seitsemän opiskelijaa, opettaja ja Seppo-koira. Tehtäviemme aiheet olivat innostavia, ja itse vaellus taukoineen ja yöpymisineen järkeilty loistavasti. Tehtävämme saimme valita erilaisista vaihtoehdoista; jokainen esitteli matkan aikana yhden matkanvarren kohteista laajempine konteksteineen. Kurssin jälkeen palautimme aiheistamme esseet.

Mysteerirakennus. Kuva: Katri Hämäläinen.

Mysteerirakennus. Kuva: Katri Hämäläinen.

Mahtava kokemus 

Vaeltajat metsässä. Kuva: Katri Hämäläinen.

Vaeltajat metsässä. Kuva: Katri Hämäläinen.

Paitsi konkreettinen selkäsäryt poistava kävely ja mieltä virkistävä Suomen luonto oli myös hyödyllistä tutustua maisemaan ja sen historiaan konkreettisesti kävelemällä, katselemalla ja kuuntelemalla. Tehtävän tekeminen oli antoisaa, omaan aihepiiriin tuli tutustuttua useasta eri näkökulmasta. Yksi opiskeluajan helmistä on oppimaan oppiminen, sekä siinä omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen ja tunnustaminen. Tästäkin näkökulmasta oli vaelluskurssi erinomainen opintoretki – opintoretki opiskelija-minään.

Rakossa keho kohtaa maiseman

Itse vaellussuorituksemme oli reipas. Etenimme painavine rinkkoinemme noin neljän kilometrin tuntivauhtia.

Kokkausta trangialla. Kuva: Katri Hämäläinen.

Kokkausta trangialla. Kuva: Katri Hämäläinen.

Yltiöpositiivisuudella on mielenkiintoinen vaikutus vaelluksen onnistumiseen. Oli meillä aivan mahtava porukka! Itselleni oleellisinta antia oli virikkeellinen maisemantutkimukseen liittyvä ajatusten tuuletus; iltanuotiolla väsyneenä ajatus juoksee hieman villimmin ja vapaammin. Maisemantutkimuksen laajakirjoinen opiskelija-aines on muutenkin mahtava pohja näkemysten vaihtoon ja verkostoitumiseen. Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä meistä opiskelijoista pidetään hyvää huolta. Ehkä sillä oli osuutta asiaan, että lähetin iltanuotiolla istuskellessani rakkojani puhkottaessa professorilleni niistä kuvan, ihan vain todistaakseni olevani maisemantutkimuksen ytimessä. ”Rakossa keho kohtaa maiseman”, oli hän meitä matkaan kannustanut.

Matkapäiväkirjamme on tulossa luettavaksi sähköisessä muodossa.

Kirjoittaja on maisemantutkimuksen opiskelija.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opiskelijat, Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *