Poliziottoteschi: spagettiwesternejä Alfa Romeoilla

1970-luvulla Likaisen Harryn (1971) ja Bullitin (1968) kaltaisten amerikkalaisten poliisielokuvien myötä italialaiset tarvitsivat oman vastineen. Rikoselokuva poliziottoteschin syntyyn vaikutti maan korruptoitunut oikeusjärjestelmä, jonka vuoksi väkivaltarikollisuus rehotti. Tällöin yksilön ainoa ase väkivaltaa vastaan oli vielä kovempi väkivalta. Poliisielokuvissa keskeinen elementti on myös jazz- ja funk-tyylinen musiikki, josta löytyy niin amerikkalaisia kuin kansainvälisiä vaikutteita.

opisk_lehtonen_2_kuvaEnzo G. Castellarin Street Law (1974) kertoo tavallisen kansalaisen taistelusta oikeuden puolesta. Siinä Carlo Antonelli (Franco Nero) joutuu pahoinpidellyksi postiryöstön yhteydessä, ja janoaa kostoa. Elokuvan alkutekstijakso käytti ohjaajan mukaan vaikutteena oikeita rikoksia: salkkuvarkaus, jonka uhri yrittää estää roikkumalla pakenevien rosvojen mopon tarakalla; timanttikuriirien murha, jota tehostetaan Castellarille tyypillisellä hidastuksella ja veriroiskeilla.

Elokuvan teema, Guido ja Maurizio DeAngeliksen Goodbye My Friend käynnistyy urkujen soittamalla tummalla riffillä, johon laulu ja muut soittimet liittyvät. Kappaleessa ovat keskeisiä säröiset saundit, päällekkäiset melodisrytmiset aiheet sekä voimakas dynamiikan vaihtelu. Esimerkiksi kertosäkeessä laulaja huutaa primitiivisesti kuin ilmentäen tavallisen kansalaisen turhautuneisuutta ja voimattomuutta väkivallan edessä. Street Law on esimerkki siitä miten käy, kun tavallinen kansalainen saa tarpeekseen epäoikeudenmukaisuudesta.

Kirjoittaja on musiikkitieteestä valmistunut HuK.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opiskelijat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *