Jumala ja aika

Monet filosofit ovat ottaneet tehtäväkseen miettiä, mikä on Jumalan ja ajan suhde. Näitä suhteita koskevista käsityksistä taas syntyy paljon pohdittavaa kulttuurintutkijoille.

Kaksi teoriaa

William Lane Craig on puolustanut kosmologisen argumentin kalām-versiota. Se on keskiajan islamilainen argumentti Jumalan olemassaolosta. Craigin mukaan sen todistusvoiman kannalta on olennaista, että aikaa kuvaa oikein A-teoria.

A-teorian mukaan vain nykyhetki on olemassa. Tätä käsitystä kutsutaan presentismiksi. Universumi kulkee ajanhetkien läpi yksi kerrallaan, ja ajan alkaminen ja kuluminen tarvitsevat aika-avaruuden ulkopuolisen – yliluonnollisen – syyn.

B-teoriaan puolestaan liittyy eternalismi, jonka mukaan kaikki ajanhetket – menneet, nykyinen ja tulevat – ovat olemassa. Tällöin kalām-argumentti ei toimi, sillä jos kaikki aika on olemassa, ei sen alulle ole tarpeen esittää syitä. Craigin mukaan aika-avaruus edellyttäisi alkua samaan tapaan kuin puukeppi edellyttää toiseen päähänsä syntyhetken ollakseen olemassa.

Giovanni Francesco Romanelli (1610–1662), Chronos and his child. National Museum in Warsaw. Kuva: Wikimedia Commons.

Avoin ja klassinen teismi

A-teoria tuntuu soveltuvan yhteen avoimen teismin kanssa. Sen mukaan Jumala on ajan sisällä. Hän ei voi muuttaa mennyttä eikä hän tiedä tulevaa, Jumala vain voi äärettömällä älyllään arvioida tulevan oikein. Tämän näkemyksen mukaan hän on vain nykyhetkessä ja kulkee ajan mukana. Avoimia teistejä ovat muun muassa Richard Swinburne ja John Polkinghorne.

Avoin teismi on vaihtoehto perinteisemmälle käsitykselle, klassiselle teismille, jonka mukaan jumaluus on ajan ulkopuolella ja havaitsee kaikki ajanhetket kerralla. Tämä tuo klassisen teismin lähelle eternalismia ja B-teoriaa. Klassisia teistejä ovat muun muassa Augustinus, Tuomas Akvinolainen ja Boëthius.

Näiden lisäksi on toki muitakin jumalakäsityksiä kuten prosessiteismi ja panenteismi. Ne näkevät maailman ja jumaluuden suhteen tiiviimpänä kuin edellä mainitut.

Kaikkivaltias Aika

Avoin teisti voi toki omaksua myös eternalistisen kannan, mutta tällöin tunnutaan vihjaavan, että aika on Jumalan yläpuolella. Menneisyys ja tulevaisuus olisivat olemassa, mutta Jumala olisi vain nykyhetkessä. Tällöin aika-avaruudessa olisi suuria alueita, jotka ovat Jumalan ulottumattomissa.

Lähelle tätä näkemystä tulee jo kadonnut uskonto, zurvanilaisuus. Se syntyi hellenistisellä kaudella kreikkalaisen filosofian, babylonialaisen astrologian ja zarathustralaisuuden kohdatessa. Zurvanilaisuuden mukaan korkein voima on Aika, Zurvān Akarana, josta valon jumala (Ohrmazd) ja pimeän jumala (Ahriman) ovat syntyneet.

Kirjoittaja on uskontotieteen tohtorikoulutettava.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *