Kirjoittamisen aika

Olen pitkään opettanut tieteellistä kirjoittamista sekä perustutkinto- että jatko-opiskelijoille. Vaikka monet nauttivat kirjoittamisesta, yhä useampien opiskelijoiden kirjoittamiseen liittyy ahdistusta ja epävarmuutta.

Pyydän kursseillani opiskelijoita kirjoittamaan kirjoittajaelämäkerran, jossa he pohtivat sitä, minkälaisia kirjoittajia he ovat, mitä kaikkea he ovat kirjoittaneet ja mitä kirjoittaminen on heille eri elämäntilanteissa merkinnyt.

Kuva: Tiina Mahlamäki.

Tarkastelen tässä kahta tärkeää teksteistä noussutta yliopisto-opintoihin liittyvää teemaa: ilon ja motivaation katoamista sekä itsekritiikin kasvamista.

Moni opiskelija muistelee olleensa lapsena ja nuorena hyvä, iloinen ja monipuolinen kirjoittaja, joka kokeili erilaisia kirjoittamisen tapoja ja sai useimmiten kiittävää palautetta teksteistään.

Miltei yhtä moni kirjoittaja kertoo kirjoittamisen ilon ja motivaation kadonneen heidän tullessaan yliopistoon. He saattavat kertoa kirjoittaneensa ennen paljon ja nauttineensa kirjoittamisesta. ”Miksi se kaikki jäi pois, kun yliopisto alkoi”, kirjoittaa eräs opiskelija sanoittaen usean muunkin tunteet.

Tässä kohtaa tulisi meidän, yliopiston opetushenkilökunnan, katsoa peiliin: mitä voisimme tehdä, jotta kirjoittamisen ilo ja motivaatio säilyisi myös yliopistoon tultaessa? Monet meistä ovat taitavia kirjoittajia. Me kaikki kirjoitamme sujuvasti erilaisia tekstilajeja. Useille kirjoittaminen on tärkeä osa elämää. Miten voisimme auttaa opiskelijoita löytämään ja ylläpitämään positiivisen asenteen kirjoittamiseen?

Kaksi tärkeää kohtaa ovat kirjoitustehtävien huolellinen ohjeistus ja valmiista teksteistä annettava palaute. Monet opiskelijat kokevat, etteivät saa riittävästi tai ollenkaan palautetta teksteistään. Motivaatio laskee, kun ei koskaan saa tietää, missä onnistui ja mitä asioita olisi voinut tehdä paremmin. Meidän palautteen antajien tulisi muistaa myös kehua onnistumisia, eikä vain luetella puutteita.

Ehkä se auttaisi myös hillitsemään opiskelijoiden ylikehittynyttä itsekritiikkiä.

Tukea saa myös luovan kirjoittamisen harjoituksilla. Niistä on apua meille kaikille kirjoittaville ja kirjoittamista ohjaaville. On olemassa paljon harjoituksia ja käytäntöjä, joiden avulla voi ylittää kirjoittamisen esteitä ja kynnyksiä sekä hiljentää sisäistä kriitikkoaan.

Humanisti tekee työtään usein kirjoittaen. Vaikka säännöt ja konventiot onkin hallittava, myös luovuus ja kirjoittamisen ilo kuuluvat asiaan. On tärkeää, että välitämme tätä asennetta myös opiskelijoillemme.

Kirjoittaja on uskontotieteen yliopistonlehtori.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *