Kokemus ajasta muuttuu leijumalla

Useimmiten seuraamme ajan kulumista kellosta, mutta käytämme myös muita ilmiöitä määrittelemään elettyä elämää. Radio-ohjelmat, valon muuttuminen, vuodenajat tai vaikkapa erilaisten autojen äänet kertovat meille, että kalenterin sivut ovat vaihtuneet ja kellon viisarit ovat siirtyneet eteenpäin. Vedenpinnan alla joudumme kuitenkin toisenlaiseen ympäristöön, jossa vallitsevat samat fysiikan lait, mutta eri painotuksella.

Sukeltajan aika

Vedenpinnan alle mukaan otettava hengityskaasu, useimmiten 200 baariin paineistettu ilma, on tärkein vedenpinnan alaista ajankäyttöä rajoittava tekijä. Tällä ilmamäärällä voi tyypillisesti sukeltaa joitain kymmeniä minuutteja. Ilmankulutusta määrittelevät sukellussyvyys ja sukeltajan psykofyysinen tila. Kun ilma on käytetty loppuun, päättyy viimeistään myös sukellusaika vedenpinnan alla. Ajan kulumista sukeltaja seuraa kellosta ja/tai painemittarista. Kylmyyden tunne kertoo siitä, että on tullut oltua liian kauan paikallaan ja on syytä vilkaista kelloa tai painemittaria – ja lähteä liikkeelle. Matalassa vedessä, auringonlaskun tai -nousun yhteydessä sukeltaessa saattaa huomata valaistuksen muutoksen. Sukeltaja pystyy leväkukintoja tarkkailemalla määrittelemään summittaisen vuodenajan ja sukelluksen ajoittaminenkin onnistuu joidenkin kuukausien tarkkuudella.

Vedenalainen maisema vaikuttaa ajan kokemiseen

Vedenpinnan alaista maisemaa käsittelevää pro gradu -tutkielmaani varten haastattelin paineilmalla sukeltavia laitesukeltajia, jotka kertoivat myös vedenpinnan alaisesta ajasta ja sen kokemisesta. Sukeltajat kertoivat muun muassa, että maisemalla on vaikutusta ajan kokemiseen. Harmaata ja kuollutta pohjaa pidettiin pitkäveteisenä. Aika kului kuin ”evillä”, silloin kun tarjolla oli runsaasti värikkäitä yksityiskohtia tai kiinnostava hylky. Lyhyen sukelluksen aikana voi kokea kaikissa sateenkaaren väreissä kimaltelevan värikylläisyyden, hylkyjä ja kuolleen harmaan merenpohjan. Eräs sukeltaja kuvasi kokemuksiaan: ”Ihmisillä on toisinaan kauhee kiire, vaikka pitäis mennä rauhallisesti ja ne haluu mennä syvälle, vaikka matalemmallakin olis vaikka mitä. Ei sais olla kiire. Ei ennen, eikä sen aikana, eikä sen jälkeen.”

Painottomuuden tunne muuttaa ajan kokemuksen

Kokemukseen ajasta saattaa vaikuttaa mahdollisuus olla ikään kuin painottomana, jolloin leijuminen ja kehon liike pystysuoraan ilman kiinteää tukea ovat mahdollisia. Tilaisuus olla ja liikkua leijumalla, ikään kuin vapaana painovoiman vaikutuksesta, antaa mahdollisuuden tulkita kokemusta ajasta uudesta näkökulmasta. Näin rauhallisen sukeltamisen merkitys syvenee, ja kokemus ajasta muuttuu.

Mika Tolvasen pro gradu ”Vedenpinnan alainen maisema. Fenomenologinen sukellus Itämeressä” hyväksyttiin maisemantutkimuksen oppiaineessa 2015.

Kirjoittaja on maisemantutkimuksen oppiaineesta 2015 valmistunut filosofian maisteri.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opinnäytteet Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *