Kotimainen kirjallisuus imuroi Viola Čapkován

Yliopistot imuroivat riveihinsä väkeä maailmalta. Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden imuriin päätyi tšekkiläinen tutkija, opettaja ja kääntäjä Viola Parente-Čapková. Suhde Prahan Kaarlen yliopistoon ei silti ole katkennut.

”Perinnöllinen tauti”

Kirjallisuus on Violan perheessä ”perinnöllinen tauti”. Violan isä oli kirjallisuuden professori, kirjailija ja kääntäjä, joka sai akateemisella urallaan tuta sodanjälkeisen kommunistihallinnon. Violan oli valittava opiskelualansa viisaasti:

Viola Parente-Čapková lempimiljöössään kirjojen keskellä. Kuva: Minna Numminen-Jalava.

– Suomen kieli vaikutti sympaattiselta, ja alkuperäinen Waltarin kääntäjä oli perheystävä. Pienen kielialueen kirjallisuuden opiskelu soi opiskelurauhan.

Suomen kirjallisuus kuljetti Violaa Kaarlen yliopistosta Helsinkiin ja Lontooseen, vuonna 2001 lopulta Turkuun. Hänellä on tohtorin tutkinto sekä Tšekistä että Suomesta.

Violan sisko on runoilija, samoin aviomies Antonio Parente, joka myös kääntää suomalaista lyriikkaa italiaksi. Runous on Violankin sydämellä.

– Käännän jatkuvasti runoutta suomesta tšekkiin, enimmäkseen nykyrunoutta. Vanhemmasta runoudesta olen kääntänyt muun muassa Leinoa, Onervaa, Mannista ja Waltarin varhaistuotantoa. Siskon kanssa työstämme vanhemman runouden antologiaa. Vuonna 1998 käänsin silloista suomalaista nykyrunoutta ja toimitin antologian valitsemistani runoista.

Viola ja Antonio saivat käännöstyöstään Valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon vuonna 2004.

Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (2000) ja Viola Parente-Čapkován tšekinnös Ne před slunce západem (2003). Kuva: Minna Numminen-Jalava.

Tutkija seikkailee ja kotoutuu

Viola on opettanut suomalaista kirjallisuutta Turun ja Helsingin lisäksi Prahassa, Brnossa, Bratislavassa, Lontoossa, Firenzessä, Iževskissä ja Kölnissä. Vuonna 2016 päättyneessä Travelling Texts -tutkimushankkeessa Viola seikkaili Euroopan reunamilla eurooppalaisten naiskirjailijoiden tekstien myötä. Maaliskuussa 2017 hän vietti kolme viikkoa Göteborgin yliopistossa ruotsalaisen sisarhankkeen kutsumana vierailevana tutkijana.

Ahkera tutkija-opettaja-kääntäjä auttoi työllään Kaarlen yliopiston suomen oppiainetta, jonka jatko olisi vaarantunut, ellei Viola olisi tehnyt dosentin tutkintoa Prahaan. Jo työn alla ollut tutkinto suomalaisen kirjallisuuden historiasta valmistui siksi suunniteltua nopeammin. Suomen oppiaine sai jatkaa.

Byrokratia teki mahdottomaksi hyväksyttää tšekkiläiset tutkinnot Suomessa, vaikka sikäläinen dosentin tutkinto on täkäläistä tohtorin tutkintoa laajempi. Viola halusi tehdä väitöskirjan L. Onervasta. Hän väitteli Turussa keväällä 2014.

– Olen viihtynyt oppiaineessa. Pienen kielialueen ihminen tuli toiselle pienelle kielialueelle: minuun on suhtauduttu ennakkoluulottomasti ja hyväksyvästi.

Kirjoittaja on Violan entinen opiskelija.

Lue tästä Violan ja Päivi Lappalaisen juttu matkustavista teksteistä (Hiiskuttua 1/2013).

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Henkilökunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *