Ranskan monikulttuuriset lähiöt nuorten siirtolaistaustaisten kirjailijoiden kuvaamina

Ranskassa lähiöt nähdään usein marginaalisina ja pahamaineisina paikkoina, joita leimaavat erilaiset sosiaaliset ongelmat. Ne ovat epäpaikkoja, joilla ranskalaisen antropologi Marc Augénin mukaan ei ole omaa historiaa, identiteettiä tai kulttuurisia arvoja. Lähiökeskustelut kietoutuvat läheisesti myös globalisaation ja monikulttuurisuuden kysymyksiin sekä maahanmuuttopolitiikkaan ja erityisesti sen ongelmiin. Medialla on ollut keskeinen asema lähiöihin liittyvän kielteisen ja yksipuolisen kuvaston tuottamisessa, mutta myös romaanit ja elokuvat ovat rakentaneet ja ylläpitäneet lähiöihin liittyviä mielikuvia ja stereotypioita.

Lähiöiden naiset kahden kulttuurin välissä

Kirjallisuudessa lähiöitä on kuvattu erityisen paljon 1980-luvulta lähtien, jolloin siirtolaistaustaiset nuoret alkoivat kertoa omasta elämästään lähiöissä. Tarinat kuvasivat toisen ja kolmannen maahanmuuttajasukupolven kokemuksia, joita leimasivat lähiöiden ongelmat kuten rasismi, väkivalta, köyhyys sekä ranskalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisen vaikeus. Naisten lähiötarinoissa korostuivat koulun ja kodin yhteentörmäys sekä sukupuolten välinen epätasa-arvo. Soraya Ninin romaani Ils disent que je suis une beurette (1993) kuvaa Marseillen lähiössä asuvaa algerialaistaustaista Samiaa, joka joutuu tasapainoilemaan perheen muslimikulttuurin ja koulussa omaksutun ranskalaisen kulttuurin välissä. Samira Bellil taas kiinnittää teoksellaan Dans l’enfer des tournantes (2002) huomion naisiin kohdistuvaan (seksuaaliseen) väkivaltaan lähiöissä. Vaikka naisten tarinat usein toistavat mielikuvaa naisista epätasa-arvon ja väkivallan uhreina, niissä korostuu myös koulutuksen merkitys, joka tarjoaa naisille mahdollisuuden sopeutua ranskalaiseen yhteiskuntaan.

Arki tuo uusia näkökulmia lähiökuvauksiin

Romaanit ovat 2000-luvulta lähtien tuottaneet myös uudenlaisia, monimuotoisempia tulkintoja lähiöistä, joissa niiden oma historia ja identiteetti korostuvat. Esimerkiksi Faïza Guènen romaani Hällä väliä huomisella (suom. 2005, ransk. Kiffe kiffe demain, 2004) haastaa yksipuolisen lähiökuvan ja tarjoaa uusia näkökulmia lähiöihin kuvaamalla raikkaalla ja humoristisella tavalla nuoren tytön ja tämän äidin elämää pariisilaislähiössä. Romaanin monipuolinen lähiökuva rakentuu nimenomaan lähiön tavallisen arjen kuvauksista. Romaanit tuottavat ja vahvistavat lähiöihin liitettyjä merkityksiä, joten uudenlaiset ja luutuneita ajattelutapoja ravistelevat tulkinnat lähiöistä ovat hyvin tervetulleita.

Kirjoittaja on kirjallisuuden- ja kulttuurintutkija, joka valmistelee Turun yliopiston ranskan oppiaineessa väitöskirjaansa. Sen aiheena ovat naiset, kaupunkitila ja erityisesti lähiöt ranskalaisessa kirjallisuudessa 1960-luvulta nykypäivään.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *