Turussa muistetaan yhä vuosi 1918

Turussa muistellaan edelleen Suomen sisällissodan tapahtumia. Sisällissotaan liittyvien perhemuistojen keruu alkoi tammikuussa 2017, kun folkloristiikan, museologian ja uskontotieteen oppiaineiden yhteinen hanke Sirkkala 1918–2018. Vankileiristä muistin paikaksi ja kulttuuriperintökohteeksi julkaisi aiheeseen liittyvän teemakyselyn.

Sirkkalan kampusalueen rakennettu historia ulottuu vuoteen 1834, jolloin nykyisin Historicumina tunnettu rakennus valmistui kaupungin köyhäintaloksi. Tämän jälkeen Sirkkalan alue on toiminut muuan muassa kasarmina, vankileirinä, pakkotyölaitoksena ja sotilassairaalana. Harva tietää, että Turun itäisessä keskustassa sijaitsevan entisen kasarmin tiloissa piikkilanka-aitojen takana majaili vuoden 1918 kesäkuussa hieman yli 3000 punavankia. Hankkeen tavoitteena onkin tuoda esiin Sirkkalan monivaiheista historiaa.

”Eest’ elon uhrin antoivat mi suur’ on pyhä, jalo” lukee Työväenluokan veljeshaudassa Turun hautausmaalla. Kuva: Maria Patjas.

 

Muistamisen tärkeys

Muistelukertomuksia on hankkeelle saapunut tasaiseen tahtiin. Ihmiset ovat vastanneet kyselyyn, soittaneet sekä lähettäneet sähköpostia ja kirjeitä. Hankkeen saama vastaanotto ja palaute ovat olleet myönteisiä. Vaikeistakin tapahtumista kertominen on koettu tärkeäksi. Toisaalta on ihmetelty, miksi sisällissodan ajan, erityisesti punaisten, kohtaloista ollaan kiinnostuneita vasta näin myöhäisessä vaiheessa, kun tapahtumien kokijat ovat jo kuolleet. Hanke on kuitenkin kiinnostunut myös siitä, kuinka muistot ovat välittyneet sukupolvelta toiselle. Mitä isovanhemmat ovat kertoneet sisällissodan ajasta, kuinka siihen on suhtauduttu, vai onko siitä kenties vaiettu? Lisäksi hanke on korostanut arkisten ja vähäpätöisiltäkin tuntuvien muistojen tärkeyttä. Muistojen keruu jatkuu vuoden 2017 loppuun saakka.

Hankkeen haastatteluissa on esitelty myös sisällissotaan ja sen kokeneisiin henkilöihin liittyviä esineitä. Punapäällikkö Sundelin oli kupariseppä, ja kuvan kahvipannu on hänen käsialaansa. Kuva: Maria Patjas.

Nälkää ja pelkoa

Pula ruuasta välittyy useissa hankkeelle saapuneissa muisteluissa. Ravintoa piti hakea pitkienkin matkojen päästä maaseudulta asti. Ja jos perheessä olikin asiat ruuan suhteen hyvin, ei sitä kannattanut julkisesti huudella. Kaikilla ei ollut ruokatarpeita riittävästi. Tästä muistuteltiin erityisesti lapsia. Epävarmuutta ja suoranaista pelkoa aiheuttivat sodan alkupuolella punapartiot, jotka kertojien mukaan hakivat riveihinsä sotilaita työpaikoilta, kodeista ja kadulta. ”Lahtari” ja ”punikki” olivat lapsillekin tuttuja sanoja, ja molempia pelättiin.

Hankkeesta ja keruusta voi lukea lisää hankkeen kotisivuilta.

Kirjoittaja on Sirkkala 1918–2018 -hankkeen tutkimusavustaja ja tekee Sirkkalan historiaan liittyvää väitöskirjatutkimusta.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Ajankohtaista, Tutkimus ja opetus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *