Väitöskirjatutkimusta aineistojen saatavuuden murroskohdassa

Aloitin kulttuurihistorian jatko-opintoni loppuvuodesta 2011 ja väittelin lokakuussa 2016 otsikolla The Awakener of Sleeping Men: Inquisitor Petrus Zwicker, the Waldenses, and the Retheologisation of Heresy in Late Medieval Germany. Väitöskirjani perustuu suurelta osin editoimattomaan käsikirjoitusmateriaaliin, mutta myös huomattavaan joukkoon uuden ajan alussa ja 1800-luvulla painettuja keskiaikaisia lähteitä. Kummankin lähdetyypin saatavuudessa tapahtui käänteentekevä murros niiden viiden vuoden aikana, joina tein tutkimustani, ja tämä murros on osa laajempaa kehitystä, joka parhaillaan laajentaa humanistien käytettävissä olevia tutkimusaineistoja.

Esimerkki digitoidusta käsikirjoituksesta. Yksityiskohta böömiläisestä inkvisiittorin käsikirjasta, 1300-luku. Oberösterreichische Landesbibliothek, Digital State Library of Upper Austria. Hs. 177, f. 83r.

Konkretisoin muutosta muutamalla esimerkillä. Väitöskirjani alussa sain matka-apurahan, joka oli tarkoitettu Roomassa tehtävään tutkimukseen. Stipendiin oli lukuisia perusteluja, mutta yksi tärkeä syy oli päästä lukemaan käsikirjoitus Vat. Pal. lat. 677. Vielä vuonna 2011 paras ja myös edullisin tapa tutkia kokonaista käsikirjoitusta Vatikaanin kirjastossa oli matkustaa paikan päälle. Vain muutamia niteitä oli digitoitu, ja jäljennösten tilaaminen kokonaisesta käsikirjoituksesta olisi ollut kalliimpaa kuin matkustaminen Roomaan. Tämä pitää osittain edelleen paikkansa, mutta Palatina-kokoelman kohdalla tilanne on onneksi täysin muuttunut. Käytännössä koko kokoelma on luettavissa Heidelbergin yliopiston ylläpitämässä palvelussa.

Ollessani tutkijavaihdossa Saksassa lukuvuonna 2012–­2013 iso osa työskentelyäni oli paitsi tutkia alkuperäisiä käsikirjoituksia myös lukea 1600–1700-luvuilla painettuja teoksia kirjastojen erikoislukusaleissa. Kun tarkistin viitteitä väitöskirjaani vuoden 2015 lopussa, joka ikinen tarvitsemani uuden ajan alun kirja oli digitoitu joko Googlen tai isojen kirjastojen digitointiprojekteissa.

Väitöstilaisuus 8.10.2016. Kuvassa oikealta vasemmalle vastaväittäjä prof. Peter Biller, kustos, prof. Marjo Kaartinen ja väittelijä. Kuva: Teemu Immonen.

Mitä aineistojen helppo ja halpa saatavuus merkitsee tutkijalle? Pääsääntöisesti se on suunnaton mahdollisuus. En olisi koskaan saanut kahlattua läpi niin suurta lähdemassaa, jos jokainen teos olisi pitänyt katsoa läpi kirjastossa tai erikseen tilata jäljenteenä. Toisaalta vauhdilla karttuva aineisto on tutkijalle kaksiteräinen miekka, jos lopputuloksena on satoja gigoja huonosti jäsennettyä materiaalia. Niin autuasta kuin onkin ladata tarvitsemansa teokset Google Booksista tai Archive.orgista, ei mistään ole jäänyt käteen niin hyviä muistiinpanoja kuin teksteistä, joita olen käynyt läpi pitkinä intensiivisinä kirjastopäivinä takaraivossa tieto siitä, että niiden muistiinpanojen varassa on pärjättävä tutkimusprosessin loppuun asti.

Kirjoittaja on post doc -tutkija kulttuurihistoriassa ja Institutum Romanum Finlandiae -säätiön asiamies.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opinnäytteet Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *