Hiiskun kirjoittavat sisaret

Mitä oli olla oppinut, kirjoittava nainen 1900-luvun alkupuolen Suomessa ja ”ruhtinas” V. A. Koskenniemen sisäpiirissä? Tähän vastaa Hiiskun sisarten kolmoiselämäkerta Kynän kantama elämä, joka ilmestyi syyskuussa 2017 turkulaisen Sigillumin kustantamana. Ja mikä olisikaan parempi paikka kirjoittaa ”Hiiskulassa” asuneista Hiiskun sisarista kuin – Hiiskuttua.

Aune (toinen vasemmalta) keskittyy shakkiin, vastassa ystävä Veija Hytönen. Turun Yliopiston ensimmäisiä opiskelijoita Phoenixissa ylioppilaskunnan tiloissa 1920-luvun alkupuolella. Kuva: Turun yliopiston arkisto.

Juttutupa Hiisku

Aune (1902–1978), Kyllikki (1905–1966) ja Helka (1912–1962) Hiisku oli kirjoittamiselle, kirjallisuudelle ja suomen kielelle elämänsä omistanut sisarkolmikko. Naimattomien sisarten elämää kantoi kynä: he toimivat kirjailijoina, toimittajina, kääntäjinä ja opettajina pääosin Turussa. Kaikki sisaret julkaisivat kaunokirjallisuutta, joskin Helka Hiisku oli heistä runoilijana tunnetuin.

Opettajuus vei lopulta kaikki siskot, mikä lienee ollut osin käytännön sanelema juttu. Rahaa tarvittiin. Aune Hiisku opetti loppuvuosinaan ”Tipulassa” eli Turun Tyttölyseossa, josta moni oppilas hänet vielä muistaakin. Helka Hiisku taas toimi muun muassa Aurakadun tyttökoulussa ”Nunnalassa” ja Kyllikki Hiisku veti Turun Työväenopistossa Kynäily-nimistä piiriä.

Turun Suomalaisen Yliopiston vihkiäisjuhlaa ja ensimmäistä promootiota vietettiin 12. toukokuuta 1927. Akateeminen juhlakulkue marssii Kauppatorin laitaa. Taustalla yliopiston rakennus, entinen Phoenix-hotelli. Kuva: Turun yliopiston arkisto.

Turun Suomalainen Yliopisto

Ajankohtaan nähden harvinaista on se, että kaikki sisaret valmistuivat Turun yliopistosta kirjallisuus pääaineenaan. Aune Hiisku kuului yliopiston ensimmäisiin opiskelijoihin kesällä 1922.

Sisarten laaja, kirjallinen verkosto hahmottuu heidän kirjeissään, päiväkirjoissaan ja vieraskirjoissaan. V. A. Koskenniemi oli heidän opettajansa ja ystävänsä. Herkkä runoilija Kaarlo Sarkia – herkkusuu, jolle maistui sisarten valmistama siankotletti – oli heidän läheinen ystävänsä. Lähipiiriin kuuluivat myös Maarian kirkon kanttorin poika, lausuntataiteilija Kaarlo Marjanen, turkulainen kuvataiteilija Liisa Tanner sekä runoilija Lauri Viljanen.

Helsinkiläisillä oli Tulenkantajansa, mutta Turussa toimi oma Koskenniemen piirinsä. Sisaret kuuluivat aivan sen ytimeen.

”Juttutupa Hiiskun” kanssa kulkeminen vei minut syvälle naisten kirjoittamisen historiaan. Toimittajantyö, käännökset, monipuolinen kirjoittaminen ja opettaminen muodostivat kirjailijasisarten kynän kantaman, itsenäisen, modernin naisen elämän.

Kirjoittaja on kotimaisen kirjallisuuden dosentti Turun yliopistossa ja yliopistotutkija LibDat-hankkeessa (SA, Itä-Suomen yliopisto).

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Ajankohtaista, Tutkimus ja opetus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *