Kuulostaa herkulliselta: syötävät sävelet ja gastromusikologia

Musiikintutkija Susanna Välimäen uutuuskirja Syötävät sävelet (Kirjapaja 2017) tarkastelee länsimaisen taidemusiikin säveltäjien ruokailutottumuksia ja sitä, mitä ne kertovat mestareista ja heidän identiteetistään. Teos vie lukijan gastronomiselle matkalle aina paholaismaisen viulisti Paganinin italialaisesta keittiöstä Mahlerin erämaatorpalle. Idea projektille syntyi Välimäen ollessa tutkimusvapaalla, jolloin hän halusi kirjoittaa kirjoittamisen ilosta eikä niinkään velvollisuuden tunnosta.

Blogista radioon, televisioon ja kirjaksi

Kaikki alkoi blogista, joka puolestaan synnytti kirjan ohella 12-osaisen radio-ohjelmasarjan ja kuusiosaisen televisio-ohjelmasarjan. Ohjelmakokonaisuus on kiinnostava yhdistelmä ruoka-ohjelmaa, viihdettä ja asiaohjelmaa, jossa Susanna Välimäki ja musiikkitoimittaja Janne Koskinen kokkaavat, istuvat piknikillä ja nauttivat Bénédictine-likööriä. Syötävät sävelet -teoksen voi sanoa hyvää vauhtia olevan muodostumassa ilmiöksi, jollei se sitä jo ole. Yksi teoksen keskeisiä suuntaviivoja on gastromusikologia, joka yhdistää gastronomiaa ja musiikkitiedettä. Tutkimussuuntauksen juuret ovat ranskalaisessa ja italialaisessa gastrofilosofiassa sekä musiikin ja ruuan kulttuurihistoriassa.

Säveltäjät ruokapatojen äärellä

Siihen, mitä mestareiden ruokailutottumukset kertovat säveltäjistä, vastaa osuvasti Wolfgang Amadé Mozartin kilpailijana tunnetun italialaisen Antonio Salierin repliikki Mozartin elämäkerrallisessa elokuvassa Amadeus (1984): ”Jokainen on omalla tavallaan kallellaan kotimaahansa.” Elokuvassa Salierin pöydässä on aina italialaisia herkkuja. Välimäen teoksessa kerrotaan, että niin ruoka kuin juoma on ollut usein ainoa side ulkomailla työskentelevän säveltäjän kotimaahan tai -seutuun. Esimerkiksi pastareseptistään tunnettu Paganini toivoi kirjeissään kotiin kunnollisia genovalaisia ruuanlaittoaineksia. Hän oli myös paholaismaisen koisokasvi tomaatin puolestapuhuja. Yhdysvaltoihin emigroituneelle Alma Mahlerille Bénédictine-likööri oli puolestaan vahva side sotia edeltäneeseen Eurooppaan, Wieniin ja sen taiteilijapiireihin. Useat suuret taitelijat olivat myös innokkaita kokkeja ja toiset innokkaita herkuttelijoita. Joillekin säännölliset ruoka-ajat olivat luomistyön perusta, kun taas jotkut joutuivat huonon terveytensä vuoksi tyytymään vaatimattomampiin kattauksiin. Teos osoittaa, että valtavasta lahjakkuudestaan huolimatta musiikin mestarit olivat kuitenkin ihmisiä, jotka söivät samaa leipää kuin muut.

Kirjoittaja on musiikkitieteestä valmistunut HuK ja tuleva filosofian maisteri.

Susanna Välimäki: Syötävät sävelet: Vieraana säveltäjien pöydissä. Helsinki: Kirjapaja, 2017. 144 s.

Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Ajankohtaista, Opiskelijat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *