”Orvuaar” vai ”au revoir”?

Muistan hyvin, milloin ensimmäistä kertaa kiinnostuin väitöstutkimukseni aihepiiristä. Aloittaessani englannin opiskelun 13-vuotiaana ihmettelin, miksi TV:n brittidekkareissa mainittiin usein faabelisti ”Aisopos”. Kielitaitoni karttuessa koin ahaa-elämyksen, kun tajusin, että tuo lausahdus liittyikin otaksumiseen – ”I suppose”. Ymmärsin siis kuulemaani vasta sitten, kun sain tietää, miten vieraskielinen ilmaus kirjoitettiin. Tätä kirjoitusasun vaikutusta kuullun ymmärtämiseen tutkin väitöskirjassani.

Miten äänteet kirjoitetaan?

Aiemmat tutkimukset äidinkielen puhujilla osoittavat, että sanojen kirjoitusasu aktivoituu automaattisesti puhetta kuunneltaessa. Väitöstutkimuksessani minua kiinnosti, missä määrin näin käy myös ranskan kielen oppijoilla, jotka ovat olleet lukutaitoisia aloittaessaan ranskan opinnot. Suomen kielessä jokaista äännettä vastaa yleensä yksi kirjain. Ranskan kielessä näin ei ole, vaan vaikkapa o-äänne voidaan kirjoittaa usealla eri tavalla (esim. o, au, eau, ot ja os). Sanan kirjoitusasua ei siis voi päätellä suoraan sen äänneasusta.

Tutkimuksen ydintulos

Tutkimukseen osallistui suomenkielisiä ranskan oppijoita alkeiskurssilaisista aina hyvin edistyneisiin oppijoihin. Muun muassa silmänliikemenetelmin saadut tulokset osoittavat, että sanojen kirjoitusasu aktivoituu puhuttujen sanojen tunnistuksessa myös vieraan kielen oppijoilla. Kirjoitusasun vaikutus oli kuitenkin erilaista aloittelevilla ja edistyneillä oppijoilla. Esimerkiksi ranskan kielellä lausuttu ”orvuaar” eli ”näkemiin” aktivoi edistyneiden oppijoiden mielessä ranskan kielen kirjoitusasun ”au revoir”, kun taas aloittelevien oppijoiden mielessä aktivoitui suomen kielen mukainen kirjainyhdistelmä ”orvuaar”. Tällainen äidinkielen aktivoituminen saattaa hidastaa vieraan kielen puhuttujen sanojen tunnistusta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vieraan kielen oppijat eivät ole yhtenäinen joukko vaan että prosessointimekanismit voivat olla erilaisia kielitaidon eri tasoilla.

Tutkimuksen tulokset viittaavat myös siihen, että vieraan kielen sanastotieto on epäsymmetristä: vaikka kirjoitetut sanat tunnistettiin melko hyvin, samat sanat eivät olleetkaan puhuttuina yhtä tuttuja. Tämä on varmasti monelle kielenoppijalle tuttu tilanne, mutta sitä ei juurikaan ole huomioitu vieraan kielen prosessointia mallinnettaessa. Jatkotutkimuksissa olisi kiinnostavaa selvittää, millaisilla menetelmillä tätä kuilua voitaisiin kuroa umpeen.

Kirjoittaja työskentelee yliopisto-opettajana Turun yliopiston ranskan oppiaineessa.

Share on Facebook2Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Share on LinkedIn0
Kategoria(t): Opinnäytteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *