Poimujen silittämistä ja aaltojen pärskeitä

Toimin tämän lukuvuoden yleisen kirjallisuustieteen yliopisto-opettajana ja uudessa Suomen Akatemian tutkimusprojektissa. Uudet työtehtävät vaativat opettelua ja ajankäytön hallintaa.

Syyskuun alussa alkanut John Morton -keskuksen tutkimusprojekti edustaa Pohjois-Amerikan tutkimusta. Monitieteisen tiimin asiantuntemus koostuu muun muassa kulttuurintutkimuksen, sukupuolentutkimuksen ja kaupunkitutkimuksen yhdistelmästä. Nelivuotisessa hankkeessa tutkitaan Texasissa 2016 voimaan tulleen uuden käsiaselain vaikutuksia sukupuolen ja tilan suhteisiin. Merkittävässä osassa ovat Austinin yliopistokampuksilla toteutettavat kenttätutkimusjaksot, joita suunnittelemme ja odotamme innokkaasti.

Tärkein haasteeni tänä syksynä on työ yliopisto-opettajana. Tätä ennen toimin useamman vuoden tutkijana sukupuolentutkimuksen oppiaineessa. Paluu oppiaineeseen, josta olen valmistunut tohtoriksi, ei ole dramaattinen. Koen silti olevani uudessa työssä, joka on vaatinut tavaroiden siirtelyä, uuteen tilaan sopeutumista ja kognitiivista orientoitumista. Kirjahyllyn paikka ja kirjojen uusi järjestys hyllyssä tuntuu kokonaisvaltaisesti liikahduksina havainnoinnin tavoissa, ajattelussa ja kehon liikkeissä.

Moni asia on toki muuttunut. Yleisen kirjallisuustieteen opetushenkilökunta on supistunut viidestä neljään. Pääaineopiskelijoiden määrä kasvaa ja opiskelijat tarvitsevat entistä enemmän tukea opiskelutahdin ylläpitämisessä. Omassa ajanhallinnassani ei aina auta tiukka suunnitelma. Eteen laskostuu päivittäin yllättäviä silittämistä vaativia poimuja: opiskelijoiden epäröiviä katseita ja kysymyksiä, joilta yliopisto-opettaja ei voi ummistaa silmiä ja korvia.

Lotta Kähkönen

Opetan pääosin ensimmäisen vuoden ja kanditutkintoaan viimeisteleviä opiskelijoita. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden suhde kirjallisuuteen sekä halu oppia on yllättänyt minut kuin nopeasti nouseva, suolaisia pärskeitä pirskottava aallokko. Näin innostuneita opiskelijoita en muista aikoihin tavanneeni. Opiskelijat ovat harkinneet pitkään, mitä haluavat opiskella. He haluavat myös varmistaa olevansa oikeassa paikassa. Tämä nostaa rimaa ja kannustaa pitämään innostuksen pärskeet korkealla. Kandivaiheen opiskelijat puolestaan eivät ole vain taitavia kirjallisuuden analysoijia vaan osaavat soveltaa oppimaansa monenlaisten ilmiöiden pohtimiseen. Ratkaisevin taito heidän ohjaamisessaan on kyky vahvistaa heidän luottamustaan omiin taitoihinsa. Tämän taidon kehittämisen olen asettanut tavoitteeksi poimujen silittämisen ja aaltojen ylläpitämisen rinnalla.

Kirjoittaja on kirjallisuustieteen yliopisto-opettaja.

Kategoria(t): Henkilökunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *