Society for Pidgin and Creole Linguistics (SPCL) -seuran kesäkonferenssi ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa

Turun yliopiston espanjan ja englannin oppiaineet olivat järjestämässä alan tärkeintä kansainvälistä kielikontaktikonferenssia Tampereella kesäkuussa 2017.

Workshop-työskentelyä. Kuva: Angela Bartens.

Juhannusalusviikon maanantaiaamuna jännitykseni oli huipussaan, kun marssin Tampereen yliopiston Pinni B -rakennukseen. Alkamassa oli Society for Pidgin and Creole Linguistics (SPCL) -seuran kesäkonferenssi. Kyseessä on tärkein alan tieteellinen seura, joka ei katso kielialueita, kuten sisarjärjestönsä. Toisaalta se on vahvasti yhdysvaltalaisvetoinen siten, että talvikonferenssi järjestetään aina Linguistic Society of American kanssa tammikuun alussa. Kesäkonferenssit pyritään järjestämään muualla maailmassa, jotta kaikilla alasta kiinnostuneilla olisi mahdollisuus osallistua. Heinäkuussa 2015 Tampereen yliopistoon kotiutunut yliopistonlehtori Peter Slomanson ja allekirjoittanut istuimme järjestön sääntömääräisessä kokouksessa Grazissa. Hiiskutun pikaneuvottelun jälkeen ilmoitimme halukkuutemme järjestää konferenssi Suomessa. Kisassa oli mukana myös Kentuckyn yliopisto. Suomi kuitenkin voitti ja järjesti ensimmäistä kertaa järjestön historiassa tämän alan tärkeimmän kansainvälisen konferenssin Pohjoismaissa. Heti aluksi avasimme aihepiirin myös kielikontakteja laajemmaltikin käsitteleville esitelmille.

Plenaristit Michel DeGraff ja Marlyse Baptista. Kuva: Angela Bartens.

Ohjelmassa olikin lähes kuusikymmentä korkeatasoista esitelmää, kaksi vahvasti sosiaalisesti sitoutunutta plenaristia (professorit Marlyse Baptista Michiganin yliopistosta ja Michel DeGraff Massachusetts Institute of Technologystä ja Haitin kieliakatemiasta), muistosymposiumi hiljattain edesmenneelle professori Mervyn Alleynelle (Trinidad/Jamaica) ja, tämäkin ensimmäistä kertaa järjestön historiassa, kenttätyöpaja tohtoriopiskelijoille, jota veti entinen väitöskirjaohjattavani Eeva Sippola.

Oheisohjelmamme voi etsiä vertaistaan: maanantai-iltana Tampereen kaupungintalon vastaanotolla otettiin hilpeitä ryhmäkuvia, tiistain konferenssi-illallinen Finlaysonin Palatsissa vastasi kolmen ruokalajin menyyllä kaikkia odotuksia, ja risteily Viikinsaareen illallisineen oli varmaankin kansainvälisille vieraillemme se tietty palanen eksotiikkaa. Me järjestäjät kyllä olimme katselleet kauhulla kaatosadetta aiemmin päivällä, mutta onneksi taivas repesi ja näimme jopa sateenkaaren.

Susanne Michaelis (vas.) ja Angela Bartens.

Loppujen lopuksi konferenssista tuli menestys, josta meitä järjestäjiä kiiteltiin vuolaasti. Erittäin sitoutuneeseen järjestelytoimikuntaan kuuluivat Turussa allekirjoittaneen lisäksi FT Diana Berber, FT Janne Skaffari, FM Tommi Alho (ÅA), FM Laura Ekberg ja FM Aleksi Mäkilähde sekä Tampereella FT Peter Slomanson, professori Juhani Klemola, FT Paula Rautionaho, FM Hanna Parviainen ja FM Veera Saarimäki. Suuri kiitos kuuluu kuitenkin myös Tampereen yliopiston konferenssipalveluille. Sieltä oli järjestetty kaikki tarvittava: sinä ensimmäisenä aamuna (eikä seuraavinakaan) minun ei tarvinnut pohtia esimerkiksi kahvin riittävyyttä. Pystyimme siis keskittymään olennaiseen, Turun ja Tampereen yliopistojen yhteistyössä järjestämän konferenssin tieteelliseen antiin, jonka julkaisuneuvottelut ovat vielä kesken.

Kahta kuukautta myöhemmin, elokuun lopussa, tepastelin uudelleen Tampereen yliopiston Pinni B:n alaovesta sisään, silloin jo vähän kuin omistajan elkein, mutta vain pitämään esitelmää toisessa konferenssissa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tiesin, mitä oikeasti merkitsee, kun konferenssissa kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Kirjoittaja on Turun yliopiston espanjan oppiaineen professori.

Kategoria(t): Tapahtumat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *